Day 11 – A book you hated

Olen pitkittänyt tämän haasteen tekemistä, koska tämä oikeasti alkaa mennä aika työlääksi! Miten voi muistaa kirjan, jota on inhonnut? Yleensä jos ihan inhoan jotain kirjaa, jätän sen myös kesken, koska en jaksa kuluttaa turhaan aikaani huonoon kirjaan. Aika nopeasti kyllä muistin yhden huonon kirjan, mutta en millään saanut nimeä päähäni! Piti selailla nettikirjakauppoja puolisen tuntia, ennen kuin se tuli vastaan. Kyseessä on Michel Houellebecqin Mahdollinen saari.

Suoraan sanottuna en muista kirjasta muuta, kun että en tykännyt siitä yhtään. Monissa paikoissa tätäkin kirjaa on kehuttu, ja kirjailijaa on väitetty jopa nykyromaanin Quentin Tarantinoksi. Enpä tiedä, mielestäni Tarantino vie kyllä voiton. Voi johtua ihan siitä, etten tykkää lukea scifiä, elokuvissa se kyllä menee. Kirja kertoo (googlen mukaan) stand up -koomikosta, joka liittyy vapaata seksiä kannattavaan lahkoon, joka lupaa jäsenilleen ikuisen elämän kloonauksen avulla. Muistaakseni sijoittui johonkin vuoteen 2050 tms. En tiedä miksi joskus edes yritin lukea tätä, yleensä kartan tämäntyylisiä kirjoja viimeiseen asti.

Ehkä scifi-kirjojen ystävälle aiheuttaa erilaisen vaikutuksen.

Kirja-arvio: Uskollisin kaikista - hämmästyttävä koira

Viime perjantaina julkaistiin Kuopiossa uusi koiriin liittyvä kirja. Kirja on sinänsä harvinaisuus, sillä siinä on nyt ensimmäistä kertaa julkaistu kuuluisan, Kuopiossakin omaa studioonsa pitäneen, valokuvaaja Victor Barsokevitschin valokuvia koirista 1800-1900-luvun vaihteesta. Viime vuosina myös museoarkistosta löytyi ensimmäistä kertaa Eino Leinon veljen, O. A. F. Lönnbohmin tekstejä ja muistiinpanoja koirista. Muistiinpanot oli tarkoitus esitellä eräässä tilaisuudessa vuonna 1915, mutta koska sitä ei pidettykään, ne vaipuivat arkistojen kätköihin tähän päivään saakka.

Kirjan kirjoittaja Jukka Kauppinen kertoi, että tekstit koirista eivät juurikaan eroa nykyajan käsityksistä koirista. Jo silloin puhuttiin paljon mm. jalostuksesta, kun haluttiin täydellisiä metsästys- ja lemmikkikoiria. Kirja sisältää siis satunnaisia Lönnbohmin muistiinpanoja omasta Nalle-koirasta, Eino Leinon Musti-koirasta ja monista muista. Lisäksi siellä on tarinoita, katkelmia eri tapahtumista, koiran historiaa ja kaikkea sellaista, mikä varmasti koiraihmisiä kiinnostaa. Ja sitten ne valokuvat. Ne on aivan mahtavia! Barsokevitsch kuvaili studiossaan aika paljon mm. tunnettuja henkilöitä koiriensa kanssa. Hyvä lahjaidea muuten koirien ystäville tai muuten vain historiasta kiinnostuneille!

Elokuvat kirjoina

Jos on lukenut hyvän kirjan, ja siitä tehdään myöhemmin elokuva, elokuva harvoin on kirjan veroinen. Elokuvaan ei mahdu kaikki kirjan tapahtumat, siitä jätetään tärkeiltä tuntuvia kohtauksia pois ja henkilöt ja tapahtumapaikat ovat ihan vääränlaisia - ainakin verrattuna oman mielikuvituksen luomiin paikkoihin.

Joskus kuitenkin käy toisin päin. Jos on nähnyt hyvän elokuvan, voi haluta lukea kirjan, eikä se välttämättä olekaan niin hyvä. Ehkä elokuva on luonut tietynlaisen tunnelman, ja kirjasta välittyykin aivan toisenlainen tunnelma. Siinä vaiheessa voi miettiä, olisiko kirja ollut parempi, jos sen olisi lukenut ensin? Vai onko monesti se parempi, kumman on lukenut/katsonut ensin?

No, vaikea sanoa, mutta itse olen monesti katsonut loistavia elokuvia ja toiveikkaana googlannut, josko se pohjautuisi johonkin romaaniin. Ja yllättävän usein hyväjuoniset elokuvat muuten pohjautuukin. Muistan esimerkiksi katsoneeni ensin Geishan muistelmat elokuvana, ja vasta sen jälkeen lukenut saman kirjana. Myöskin Jan Guillounin Pahuuden katsoin ensin elokuvana, ja vasta sitten kirjana. Molemmissa elokuvat ainakin olivat tosi hyvin onnistuneita.

Tänä viikonloppuna olin Joensuussa pitkästä aikaa ja käväisin kirpparilla, josta ostin pari elokuvaa (kämpässäni ei ole nettiä, tietokonetta eikä toimivaa telkkaria, mutta dvd-soitin toimii). Tein aivan mahtavan löydön, kun ostin elokuvan nimeltä Paistetut vihreät tomaatit. Oon etsinyt elokuvaa vuosia, itseasiassa siitä lähtien kun lukiossa äidinkielen mediakurssilla kyseinen elokuva katsottiin. Nyt oli jo sopivasti ehtinyt unohtaa elokuvan juonen, joten oli kiva katsoa se uudelleen.

Se pohjautuu Fannie Flaggin romaaniin Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe. Tarina kertoo naisesta, joka yrittää korjata rikkoutunutta avioliittoaan. Sattumalta hän tapaa sairaalassa vanhan naisen, joka kertoo tarinan kahdesta ystävyksestä: Ruthista ja Idgiestä. Tarina on täynnä koskettavaa draamaa ja kertoo vain eräiden kahvilan pitäjien tarinan, mutta vaikuttaa kuuntelijaan syvästi. Ja varmasti myöskin elokuvan katselijaan, itsekin pillitin elokuvan äärellä.

Nyt olen miettinyt, että lukisinko saman tarinan kirjana, vai pilaanko vaan koko lukuelämyksen sillä, että olen katsonut jo kirjasta tehdyn toimivan elokuvan?

Day 10 – Favorite classic book

Suosikkiklassikkokirjaa mietin pitkään: olisiko se Tuntematon sotilas, Rikos ja rangaistus vai joku muu? Päädyin lopulta Albert Camus'n Sivulliseen. Se kirja vain yllätti minut todella positiivisesti, ja ohuesta ulkoasustaan huolimatta sisältöä oli PALJON. Kirja kertoo tunteettomasta miehestä, joka tappaa ihmisiä ja joutuu oikeudenkäyntiin. Kirja on kirjoitettu vuonna 1942, ja kuulemma se kertoo toisen maailmansodan jälkeisestä tunteettomuudesta ja ahdistuksesta mikä ihmisiä saattoi vaivata. Mielestäni se käy myös hyvin tähän päivään, ja tämän päivän traagisiin ja julmiin joukkomurhiin. Kirja, joka pistää ajattelemaan!

Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Kirja, josta en aluksi ajatellun tykkääväni oli niinkin klassikkoteos kuin Seitsemän veljestä. Ehkä monet hyvätkin kirjat pilataan sillä, mistä oon kirjoittanut jo aiemminkin, eli klassikkoteoksen tittelillä. Myös se, että kirja kuuluu "Kaikkien aikojen 100 parasta kirjaa" -listalle, saa ainakin minulla helposti karvat pystyyn. Kirjasta tulee jonkinlainen pakkolukukirja, ja into lukemiseen menee jo ennen aloittamista.

Näin minulle kävi Seitsemän veljeksen kohdalla. Oon useita muitakin klassikkokirjoja jättänyt lukematta juuri tällaista listojen takia. Mutta Seitsemän veljestä -kirjaa oon rakastanut sen jälkeen, kun sen lahjaksi sain ja ensimmäisen kerran luin!

P.S. Oon vähän huonosti ehtinyt kirjoittaa tätä blogia haasteiden osalta. Työ on vienyt koko viikon vähän liikaakin aikaa, mutta ehkä kohta helpottaa.

Day 08 – Most overrated book

Pidän suurimmasta osasta Anna-Leena Härkösen kirjoista, mutta mielestäni paljon ylistettyä Ei kiitos -kirjaa hehkutettiin vähän liikaa. Kirja on parisuhdekirja (kuten useimmat Härkösen teokset) ja kertoo siitä, mikä voi olla monen parisuhteen ongelmana: toinen haluaa enemmän seksiä kuin toinen. Tässä teoksessa asetelma on kuitenkin toisinpäin kuin ehkä yleensä oletetaan: nainen haluaisi piristää seksielämää, mies ei.

Kirjaa on kuvailtu arvosteluissa hauskaksi, oivaltavaksi, puhuttavaksi ja ajankohtaiseksi. Arvostelijoiden mukaan se kertoo asiasta, josta on liikaa vaiettu. Totta, mutta mielestäni hyvä aihe ei riitä hyvän kirjan perusteluksi. Oli kirja kyllä ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen, mutta jostain syystä ei niin hyvä kuin odotin. Ehkä sitten odotukset olivat korkealla nimenomaan ennalta luettujen arvostelujen takia, joissa kirjaa ylistettiin loistavaksi. Luettava kirja kyllä, mutta ehkä hieman yliarvostettu. Härköseltä löytyy paljon parempiakin teoksia.

Day 06 – A book that makes you sad

Kirjoja, jotka tekevät minut surulliseksi voisin listata loputtomiin. Ja nyt kun valitsin yhden, tuntuu että joku toinen olikin vielä surullisempi. No, mutta tässä kuitenkin yksi kirja, joka sai kyllä aikaan muutamat kyyneleet ja jätti jälkeensä ahdistuksen ja surullisen olon.

Nevil Shute: Viimeisellä rannalla (1958)

Se, mistä Sir Elwodin hiljaiset värit laulaa ja mistä Stanley Kramer ohjasi elokuvan (On the Beach, 1959), se on lähtöisin Nevil Shuten teoksesta Viimeisellä rannalla. Itseasiassa ensin olen katsonut elokuvan (moonia monia vuosia sitten), sen jälkeen tajunnut, että samasta aiheesta on laulukin, sen jälkeen keskustellut aiheesta kavereiden kanssa ja vasta sen jälkeen tarttunut kirjaan.

Kirja oli ehkä osin pitkästyttäväkin (tai ehkä vain 50-luvun kirjoitustyyli oli vähän erilainen), mutta vauhtiin päästyään se oli kyllä myös koskettava. Teos kertoo siis koko maapalloa ravisuttavasta sodasta, joka jättää jälkeensä radioaktiivisen pölyn. Elämä pohjoisella pallonpuoliskolla on tuhoutunut, ja eteläiselläkin on enää noin 9 kuukautta aikaa, kunnes pöly tulee sinnekin. Se, kun ihmiset tietävät ettei aikaa ole, on surullista. Kaikki haluaisi elää normaalia elämää, mutta elävät kuitenkin vain jonkinlaisessa unessa koko ajan, tietäen että aikaa ei ole enää paljon. Elokuvakin on muuten todella surullinen. :(

Ja pienenä loppujuttuna, Nevil Shute kuulemma on ennustanut hänen aikaisemmassa kirjassaan miten Englannille käy toisessa maailmansodassa. Toivottavasti Shute ei ole liian hyvä ennustaja muiden kirjojensa kanssa.

Kohti kirjasyksyä

Parasta syksyssä on värikkäiden lehtien ja syysauringon lisäksi sadepäivät, jolloin voi ihan oikeasti lukea kirjoja. Kesällä on tullut aika vähän luettua, sillä päivät menee töissä ja viikonloput kesästä nauttiessa. Nyt kuitenkin voi jo alkaa katsella kohti syksyä pikkuhiljaa ja syksyn kirjauutuuksia. Seuraavat kirjat ainakin vaikuttaa lukemisen arvoisilta, tosin kaikki ei ole uutuuskirjoja.

 

David Safier: Huono karma (kuulemma syksyn hauskimpia kirjoja)

Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut (muistuttaa juoneltaan vähän Keltaisten sitruunoiden ravintolaa)

Katja Rinkinen: Vintagen viemää (Syksyn vintage-sisustusta)

Peter Franzen: Tumman veden päällä (Pitkään ollut kirjalistalla)

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri (satiiri Intian ristiriidoista)
Kamila Shansie: Kartanpiirtäjä
Condie Ally: Tarkoitettu (aiheena kielletty rakkaus)
Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana (Puolikas keltaista aurinkoa kirjoittajalta)
Chris Cleave: Little Been tarina
Anna Gavalda: Karkumatka (Gavaldalta uusi kirja, jee!)
Juha Vuorinen: Romaanikerjäläinen (ei uutuus, mutta niin paljon hehkutettu, että varmaan pitäisi lukea)
Jean Kwok: Käännöksiä (kuuluu ehdottomasti ainakin minun kirjasyksyyni, kertoo myös kielen käyttämisen vaikeudesta kuten Pieni punainen sanakirja rakastavaisille)

Jostain syystä listalle valikoitui näköjään paljon ulkomaalaisia teoksia ja kirjoja, jotka kertovat pakolaisista tai vaikeista oloista kotimaassa. Suomalaiset uutuuskirjat ei nyt niin kovasti säväyttänyt.

Ai niin ja vielä yhden kirjan lisäisin listaan: John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa. Ainakin puoli vuotta oon halunnut lukea kirjan, monesta suunnasta olen kuullut runsaasti kehuja,

P.S. Eri asia ehdinkö ihan oikeasti koskaan lukemaan näitä, mutta aina voi suunnitella.
P.P.S. Myös Helsingin kirjamessut lähestyvät hyvää vauhtia. Toissa vuonna olin messuilla seuraamassa hyvän ystäväni kirjailijahaastattelua (hänen vasta julkaisemastaan kirjasta). Tänä vuonna yritetään päästä saman henkilön kanssa messuille taas, kivaa! Sieltä voisi vaikka jonkun kirjan ostaakin.

Day 05 – A book that makes you happy

Tämä on vaikea. Mietin tätä pitkään, ja tajusin, että taidan lukea huomattavasti enemmän surullisia kuin iloisia kirjoja. Tuli kuitenkin yksi ehdoton suosikki mieleen, joka onkin sellainen kirja, mitä olen lukenut eniten koko elämäni aikana. Kirjasta minulla ei ole kuvaa, mutta se lastenkirja nimeltä Leijonan syntymäpäivät.

Kirja kertoo leijonasta, joka viettää niin hulvattomat synttärit, että aamulla jokaisella vieraalla on toisen vieraan turkki tai nahka. Kirahvilla elefantin nahka, elefantilla krokotiilin hampaat ja niin edelleen. Vieraat meni juhlissa uimaan ja pimeän tullen eivät osanneet enää pukeutua omiin vaatteisiin. Kaikki selviää lopulta hyvin, kun vain vaihdetaan vaatteet takaisin.

Tämä kirja saa aina hymyn huulille, sillä kelläpä ei joskus olisi hulvattomia syntymäpäiväjuhlia. Sain kirjan muistaakseni 5-vuotiaana, ja se oli myös kirja, josta samana vuonna opin lukemaan. Tarina oli niin mielenkiintoinen, että pakko oli lukea se itse. Kirja on vieläkin kirjahyllyssäni kotona Joensuussa. :)