Kirja-arvio: Teen ystävän kirja

Ostin syksyllä Helsingin kirjamessuilta Pirkko Arstilan kirjoittaman Teen ystävän kirjan. Olen jo pitkään ollut enemmän teen kuin kahvin juoja ja keräillyt ja maistellut monenlaista teetä. Kuitenkin vasta viime vuosina olen tutustunut niihin aitoihin ja alkuperäisiin vihreän ja valkoisen teen makuihin sekä minulle uusiin oolong- ja puer-teelaatuihin. Ja kun kirjamessuilta ostin teen historiasta ja teen laadusta kertovan kirjan, oli teekokoelmaakin täytettävä 10 uudella teellä ja vähintäänkin yhtä monella teepurkilla.

Jotkut ehkä pitävät tätä harrastusta erikoisena, mutta siinä missä kahvia tarjoillaan espresson, latten ja cappuccinon muodossa, voidaan teetä tarjoilla esimerkiksi Senchan, Matchan ja Jasmiiniteen muodossa. Eikä oikeasti teetä arvostava joisi koskaan pussiteetä, vaan oikeaa irtoteetä. ;) Kunnollista teetä vain saa ihan liian harvoista paikoista.

Arstilan kirja paneutuu juuri siihen olennaiseen, eli teelaatuihin, teen keittämiseen, teen vaikutuksiin ja teen historiaan - eli kaikkeen siihen, mitä ainakin aloitteleva teenjuoja kaipaa. Sen sijaan jo teetä tuntevalle kirja voi olla liian kevyttä ja itsestään selvää luettavaa. Kirja esittelee kuitenkin loistavasti eri teelaatujen ominaisuuksia, mistä ne ovat peräisin ja mihin teekulttuuri on tähän päivään mennessä levinnyt.

Kiinnostavana nippelitietona kirjasta voisi nostaa esimerkiksi sen, että Suomessakin on viime vuosina muutamassa paikassa aloitettu teekoulutus. Se on sama kuin ravintola-alan opiskelijat käyvät viinikoulutuksen, niin yhtä lailla on opeteltava maistamaan ja tunnistamaan erilaisia teelaatuja. Ulkomailla teekoulutuksia järjestetään vaikka millä mitalla, esimerkiksi Intiassa. Koulutuksia voi löytää myös lähempää, esimerkiksi tunnettu suomalainen teenmaistaja Riku Norqvist on opiskellut teenmaistamista Saksassa. Hän sanoo kuitenkin, ettei teenmaistajakaan voi olla koskaan täysin valmis (lähde: www.teenystavat.fi).

Tee on viime vuosina noussut Suomessakin yhä suositummaksi ja trendikkäämmäksi juomaksi. Kun me suomalaiset olemme sellaisia terveysintoilijoita, niin myös teen terveysvaikutukset kiinnostavat. Varsinkin vihreä tee on todettu erittäin terveelliseksi ja vitamiinipitoiseksi, eikä yhdessäkään tutkimuksessa ole löydetty mitään teenjuomisesta syntyvää haitallista asiaa.

Tärkeää on kuitenkin muistaa tarkistaa teeveden lämpötila. Esimerkiksi vihreä tee valmistetaan yleensä 70 asteiseen veteen (ei siis missään nimessä kiehuvaan), jotta antioksidantit ja vitamiinit eivät tuhoutuisi. Jos kaataa kiehuvaa vettä vihreille lehdille, voi sanoa hyvästit teen parhaimmille terveysvaikutuksille. Tarkemmin teeveden lämpötiloista voi lukea Teen ystävän kirjasta tai täältä: http://www.teenystavat.fi/index.php?page=laempoetilat

Viikonloppuna koin pienoisen pettymyksen, kun kävin syömässä pitkästä aikaa kaupunkini parhaimmassa kiinalaisessa ravintolassa. Kiinahan on tunnettu teemaana, sieltä ovat lähtöisin kaikki parhaat ja alkuperäiset teelaadut. Kuitenkin kyseisessä ravintolassa jälkiruokateenä tarjoiltiin mustaa teetä nimeltään Keisarin morsian ja vieläpä pussitettuna. Tykkään kyllä kyseisestä teestä, mutta oikeaan kiinalaiseen ruokakulttuuriin kuuluisi kyllä laadukas vihreä tee. No, asiasta kuin asiastahan voi nipottaa.

Tiesittekö muuten, että tee saapui ensimmäisen kerran Eurooppaan vuonna 1604, kun hollantilaiset aloittivat teekaupan japanilaisten kanssa? Sen jälkeen brittiläiset hurahtivat teehen niin nopeasti, että kehittivät oman teekulttuurinsa, johon kuuluu mm. maito ja sokeri. Brittiläinen teekulttuuri näkyykin Suomessa, sillä aika moni taitaa juoda edelleen teensä maidon kanssa.

Kirja-arvio: Aikamatkustajan vaimo

Aika on juossut niin lujaa, etten ole tännekään pitkiin aikoihin ehtinyt mitään kirjoittamaan. Ehkäpä uusi vuosi tuo lisää aikaa tähänkin harrastukseen. :) Ajasta puheenollen, luin joululomalla kirjan, joka piti lukea jo viisi vuotta sitten, mutta muistin vasta marraskuussa jälleen sen olemassaolon. Kyseessä on Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo (The time traveller's wife) (2004).

Kirja pompsahti kyllä samantien lempikirjojeni joukkoon. Vaikka kyseessä on osin scifi-kirja, sen verran enemmän siinä puhutaan puhtaasta rakkaudesta, että en hylännyt sitä samantien takakannen perusteella. Kirja kertoo naisesta ja miehestä, joilla on ikäeroa 8 vuotta - ainakin tietyillä hetkillä. Kun Clare tapaa Henryn ensimmäistä kertaa, Clare on vasta 8-vuotias (Henry melkein keski-ikäinen), kun taas Henry tapaa Claren vasta ollessaan alle kolmekymppinen. Henry nimittäin kärsii aikamatkustushäiriöstä, joka tempaisee hänet milloin mihinkin aikaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Kirja on samaan aikaan surullinen, hauska, dramaattinen ja romanttinen. Joskus tarina tuntuu epätodelliselta (ja ainakin huonolla matikkapäällä varustetulle ihmiselle hyvinkin sekavalta), kun Henry tapaa samanikäisen toisen Henryn tai kun Clare ei tiedä kumpi vieressä seisoo: aikamatkalla oleva Henry vai todellisuuden Henry. Toisaalta matkat pitkälle tulevaisuuteen ovat surullisia, mutta myös suloisia kohtauksia. Menneisyyteen päin aikamatkaava Henry voi antaa pieniä vihjeitä tulevasta kavereilleen tai nuorelle itselleen. Ei kuitenkaan liikaa, sillä hän ei ole ahne.

Kirjan henkilöt ovat niin sympaattisia, että jo se saa herkistymään. Loppuvaiheessa kirjaa saakin sitten kaivaa jo isomman nenäliinapaketin esille. ;) Katsoin kirjan lukemisen jälkeen siitä tehdyn elokuvan, mutta kuten arvata saattaa, se ei ollut kovin hyvä. Näyttelijävalinnat osui kyllä ihan nappiin (Eric Bana Henryna ja Rachel McAdams Clarena) ja näyttelijäsuorituksetkin olivat hyviä, mutta sen sijaan tarina jäi liian epäselväksi ja hyppeleväksi. Parhaimmat kohtaukset (ja osa tärkeistä henkilöistä) oli poistettu, ja juoni eteni niin nopeasti, että puolentoista tunnin jälkeen jäi vain pöllähtänyt olo. Ehkä elokuvaa olisi voinut venyttää vaikka kahteen tuntiin, jotta tahti hieman hidastuisi. Tosin uskon, että juoni on todella hankala muuttaa elokuvan käsikirjoitukseksi.

Harmi, ettei Audrey Niffenegger ole paljon kirjoja kirjoittanut. Aikamatkustajan vaimon lisäksi häneltä on ilmestynyt ainoastaan yksi kirja: Hänen varjonsa tarina (Her fearful symmetry) vuonna 1999.