Kirja-arvio: Teen ystävän kirja

Ostin syksyllä Helsingin kirjamessuilta Pirkko Arstilan kirjoittaman Teen ystävän kirjan. Olen jo pitkään ollut enemmän teen kuin kahvin juoja ja keräillyt ja maistellut monenlaista teetä. Kuitenkin vasta viime vuosina olen tutustunut niihin aitoihin ja alkuperäisiin vihreän ja valkoisen teen makuihin sekä minulle uusiin oolong- ja puer-teelaatuihin. Ja kun kirjamessuilta ostin teen historiasta ja teen laadusta kertovan kirjan, oli teekokoelmaakin täytettävä 10 uudella teellä ja vähintäänkin yhtä monella teepurkilla.

Jotkut ehkä pitävät tätä harrastusta erikoisena, mutta siinä missä kahvia tarjoillaan espresson, latten ja cappuccinon muodossa, voidaan teetä tarjoilla esimerkiksi Senchan, Matchan ja Jasmiiniteen muodossa. Eikä oikeasti teetä arvostava joisi koskaan pussiteetä, vaan oikeaa irtoteetä. ;) Kunnollista teetä vain saa ihan liian harvoista paikoista.

Arstilan kirja paneutuu juuri siihen olennaiseen, eli teelaatuihin, teen keittämiseen, teen vaikutuksiin ja teen historiaan - eli kaikkeen siihen, mitä ainakin aloitteleva teenjuoja kaipaa. Sen sijaan jo teetä tuntevalle kirja voi olla liian kevyttä ja itsestään selvää luettavaa. Kirja esittelee kuitenkin loistavasti eri teelaatujen ominaisuuksia, mistä ne ovat peräisin ja mihin teekulttuuri on tähän päivään mennessä levinnyt.

Kiinnostavana nippelitietona kirjasta voisi nostaa esimerkiksi sen, että Suomessakin on viime vuosina muutamassa paikassa aloitettu teekoulutus. Se on sama kuin ravintola-alan opiskelijat käyvät viinikoulutuksen, niin yhtä lailla on opeteltava maistamaan ja tunnistamaan erilaisia teelaatuja. Ulkomailla teekoulutuksia järjestetään vaikka millä mitalla, esimerkiksi Intiassa. Koulutuksia voi löytää myös lähempää, esimerkiksi tunnettu suomalainen teenmaistaja Riku Norqvist on opiskellut teenmaistamista Saksassa. Hän sanoo kuitenkin, ettei teenmaistajakaan voi olla koskaan täysin valmis (lähde: www.teenystavat.fi).

Tee on viime vuosina noussut Suomessakin yhä suositummaksi ja trendikkäämmäksi juomaksi. Kun me suomalaiset olemme sellaisia terveysintoilijoita, niin myös teen terveysvaikutukset kiinnostavat. Varsinkin vihreä tee on todettu erittäin terveelliseksi ja vitamiinipitoiseksi, eikä yhdessäkään tutkimuksessa ole löydetty mitään teenjuomisesta syntyvää haitallista asiaa.

Tärkeää on kuitenkin muistaa tarkistaa teeveden lämpötila. Esimerkiksi vihreä tee valmistetaan yleensä 70 asteiseen veteen (ei siis missään nimessä kiehuvaan), jotta antioksidantit ja vitamiinit eivät tuhoutuisi. Jos kaataa kiehuvaa vettä vihreille lehdille, voi sanoa hyvästit teen parhaimmille terveysvaikutuksille. Tarkemmin teeveden lämpötiloista voi lukea Teen ystävän kirjasta tai täältä: http://www.teenystavat.fi/index.php?page=laempoetilat

Viikonloppuna koin pienoisen pettymyksen, kun kävin syömässä pitkästä aikaa kaupunkini parhaimmassa kiinalaisessa ravintolassa. Kiinahan on tunnettu teemaana, sieltä ovat lähtöisin kaikki parhaat ja alkuperäiset teelaadut. Kuitenkin kyseisessä ravintolassa jälkiruokateenä tarjoiltiin mustaa teetä nimeltään Keisarin morsian ja vieläpä pussitettuna. Tykkään kyllä kyseisestä teestä, mutta oikeaan kiinalaiseen ruokakulttuuriin kuuluisi kyllä laadukas vihreä tee. No, asiasta kuin asiastahan voi nipottaa.

Tiesittekö muuten, että tee saapui ensimmäisen kerran Eurooppaan vuonna 1604, kun hollantilaiset aloittivat teekaupan japanilaisten kanssa? Sen jälkeen brittiläiset hurahtivat teehen niin nopeasti, että kehittivät oman teekulttuurinsa, johon kuuluu mm. maito ja sokeri. Brittiläinen teekulttuuri näkyykin Suomessa, sillä aika moni taitaa juoda edelleen teensä maidon kanssa.