Kirja-arvio: Teemestarin kirja

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja uppoutuu teemaltaan ilmastonmuutoksen uhkakuviin ja sen seurauksiin vuosikymmenien päästä. Kuten kirja-arvioistani voi käydä ilmi, olen viime vuosina tutustunut aika moneen tämän teeman ympäriltä kirjoitettuihin teoksiin. Vaikka ilmastonmuutos tuntuu sinänsä olevan nykyajan trendiaihe kirjallisuudessa, tuo Itäranta kirjallaan teemaan jotain täysin uutta.

Teemestarin kirja kertoo maailmasta, jossa makea vesi on loppunut eikä talvia ole ollut pitkään aikaan. Ympäristökatastrofit ovat aiheuttaneet sotaa puhtaasta vedestä ja kelvollisista asuinpaikoista. Levottomuuksien ja nykyajan välille on piirtynyt mystinen hämärä ajanjakso, josta kellään ei tunnu olevan muistikuvia eikä mihinkään ole tallennettu ajasta mitään tietoa.

Kirjan päähenkilönä on Lapissa asuva 17-vuotias Norian, joka toimii isänsä jalanjäljissä teemestarina. Norian asuu maailmassa, jossa vettä säännöstellään ja jossa veden varastoiminen on pahimpia rikoksia. Teemestarin tilat herättävät sotilasdiktatuurin kiinnostuksen ja Noriania aletaan valvoa entistä tiukemmin. Samaan aikaan Norian yrittää selvittää, mitä maailmassa todella tapahtui ja piilottaa salaisuutta, jonka paljastuminen olisi hänen loppunsa.

Teemestarin maailma on paitsi ehyt kokonaisuus, se on myös aivan uskomattoman taitavasti kirjoitettu. Itäranta on luonut kokonaisen uuden maailman ja vaihtoehtoisen historian suunnan, joka on hyvinkin tarkkaan mietitty. Itselläni oli tosin aluksi vaikeuksia saada toimimaan sitä ajatusta, että tarina tapahtuu todella Suomessa. Sotilasdiktatuuri ja muinaisen Aasian teemestarin salat karussa Lapissa oli sellainen yhdistelmä, etten tiennyt voiko sitä ottaa tosissaan. Kirja ei kuitenkaan painunut mielessäni myöskään suoraan fantasiakirjallisuuden joukkoon, koska tarina oli uskottava.

Toisaalta muinaisten perinteiden ja tulevaisuuden kuvan yhdistäminen tuo sellaista kontrastia, josta pidän. Kirjasta tuli vahvasti mieleen jälleen kerran yhden lempikirjailijani, Johanna Sinisalon, tyyli. Vaikka kirja on karu ja maailma näyttäytyy epätoivoisena ja pahana paikkana, kirjassa kulkee alusta asti mukana toivo. Toivo siitä, että asiat muuttuvat paremmiksi tai ainakin siitä, että totuus ja oikeudenmukaisuus voittavat aina. Kirjan viimeisen sivun jälkeen jäin kuitenkin toivomaan, että tarina saisi jatkoa. Teemestarin kirja oli vasta ensimmäinen askel Emmi Itärannan luomassa maailmassa.

P.S. Itäranta julkaisi juuri toisen teoksensa, Kudottujen kujien kaupunki.

Kattava vinkkilista kirjoittajalle

Koneeni suostui vihdoin jälleen yhteistyöhön, joten kirjoitan nyt lupaamani vinkit kirjoittamisesta haaveileville. Tähän on koottu vinkkejä useilta kirjailijoilta ja Imagen toimittajilta. Mielestäni vinkit soveltuvat kaunokirjallisuuden ja runouden kirjoittamiseen, ehkä osa myös journalismiin. Vinkit on kerätty Imagen kirjoittajakoulutuksesta Riikka Pulkkiselta, Miina Supiselta, Riku Korhoselta, Juha Itkoselta ja Heikki Valkamalta.

1. Aihe

- Parhaat aiheet lähtevät pienistä arkisista asioista. Esimerkiksi Sofi Oksasen tunnetuin teos lähti liikkeelle ajatuksesta mummon kellarin hillopurkeista.
- On hyvä tuntea aihe ja olla siitä erittäin kiinnostunut, muuten kirjoitusprosessi on aika työlästä.
- Ei kannata ajatella, että pitää keksiä jotain uutta, koska totuus on se, että lähes kaikki aiheet maailmassa on jo koluttu. Ja suurin osa kaunokirjallisuudesta kietoutuu loppujen lopuksi joko rakkauden tai kuoleman ympärille. Myös ystävyys, petos ja pelot ovat tyypillisiä aiheita.

2. Mistä ideoita voi etsiä?

- Anna tilaa alitajunnalle. Se ei koskaan toimi pakottamalla. Voit antaa alitajunnalle käskyn miettiä aihetta ja odottaa, kunnes aihe putkahtaa esiin.
- Ole utelias ja avoin elämää kohtaan, pidä silmät ja korvat jatkuvasti auki.
- Muista Jouko Turkan sanat: "Toiset näkevät enemmän matkalla Alepaan kuin toiset matkalla maailman ympäri".
- Muista elää välillä! Sanotaan, että kirjailijan preesens on 15 vuotta. Eli toisin sanoen: kun olet elänyt 15 vuotta, sinulla on aineksia yhteen kirjaan.
- Tarkastele välillä maailmaa etäisyyksien päästä.

3. Teksti

- Usko omaan juttuusi. Usein esimerkiksi viihdekirjailijoille naureskellaan, mutta heidän vahvuus on se, että he todella uskovat siihen, mitä tekevät.
- Älä koskaan yritä olla lukijan yläpuolella, vaan kirjoita vilpittömästi, äläkä esitä fiksumpaa kuin olet.
- Kirjoita kauheissakin olosuhteissa (tämä mielipide vaihtelee kirjailijasta riippuen). Vaikka ei huvittaisi, kirjoita joka päivä edes jotain.
- Alitajuntaa täytyy ruokkia. Lue ja katso aihepiiriisi liittyvää materiaalia paljon.
- Kirjan rakennetta kannattaa hahmottaa edes vähän.

4. Juoni

- Jos omasta elämästä kirjoittaminen on vaikeaa, kannattaa päähenkilöksi vaihtaa esimerkiksi oma serkku, toisesta ihmisestä on aina helpompi kirjoittaa.
- Juoni on tärkeä erityisesti menestyneissä kirjoissa, mutta myös juonettomia, tunnetiloihin tai ajatuksiin liittyviä tekstejä voi kirjoittaa.
- Hyvä juoni on esimerkiksi näin yksinkertainen: pieni joutuu tekemään jotain suurta, tavallinen tekee epätavallista (tai toisin päin), joku on väärässä ympäristössä tai päähenkilö kohtaa pahimman pelkonsa. Kirja voi lähteä liikkeelle jo siitä, että keksii päähenkilön ja sille pelon.
- Jos juonta on vaikea saada liikkeelle, kannattaa käyttää toiminnallisia verbejä: Joku menee johonkin tai tapaa jonkun ihmisen tekstin alussa.
- Jos keksit hyvän ympäristön (esim. liikuntasali) tarinalle, mutta et saa tarinaa liikkeelle, kokeile käyttää ympäristöä vasta tekstin lopussa (kirjan loppukohtaus sijoittuu liikuntasaliin).

5. Tekstin kuvallisuus ja metaforat

- Muista pelkistys ja riisuminen, älä kuvaile liian selittävästi, vaan jätä lukijallekin mietittävää.
- Luetuta teksti jollakin. Jos lukija ihmettelee, miksi tässä kohti kuvataan tätä asiaa näin, se on todennäköisesti korjattava.
- Kuvien kannattaa olla yhtenäisiä samaan suuntaan, jotteivat ne mene ristiin. Esimerkiksi jos yhtä poliitikkoa kuvattaisiin viekkaaksi ketuksi, tulisi muillakin olla eläinvertaus eikä esimerkiksi niin, että toista verrataan eläimeen ja toista vaikkapa ruokalajiin.

Muista vielä nämä:

- Tarinaa ei ole ilman ihmistä, johon samaistutaan
- Tarinan henkilön on oltava jonkinlaisessa tilanteessa tekemässä jotakin
- Miljöön vaikutus tarinaan on suuri. Maisema alkaa ruokkia tarinaa, kun se on valittu oikein.