Venäläisiä klassikoita

Venäläiset kirjailijat jostain syystä pääsevät aina kaikille mahdollisille klassikkokirjojen listoille, mutta eivät kyllä aivan syyttä. Vaikka monet venäläiset kirjat ja kirjasarjat ovat hyvinkin hidaslukuisia, ovat ne myös upeita tarinoita.

Oma suosikkini on Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Haluaisin kyllä edelleen myös Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -teoksen nostaa yhdeksi klassikkokirjaksi, mutta ehkä sekin vielä joku päivä sinne nousee. Ehkä muuten venäläisiä kirjoja näkee kaikista kirjoista eniten vanhoina painoksina, tai siltä ainakin oma kirjahyllyni näyttää.

Operaatio pokkareiden lukeminen

Opiskelu- ja työjuttuja meinaa jatkuvasti häiritä yöpöydällä keikkuva pokkareiden pino. Kun yksi kirja on luettu, onkin jo seuraava odottamassa. David Nichollsin One Dayn jälkeen vuorossa ovat Haruki Murakamin Norwegian wood, Arvind Adigan Valkoinen tiikeri, Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja Jari Tervon Koljatti.

P.S. Suomen kuvalehti julkaisi tänään loistavan artikkelin suomen kielestä, sen voi käydä lukemassa täällä.

Kirja-arvio: Poika raidallisessa pyjamassa

Viikko sitten sain junamatkalla luetuksi kirjan, joka on odotellut kirjahyllyssäni siitä asti, kun kirjamessuilta sen mukaani nappasin. Kysessä on John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa. Kirjan takakansi jo kertoo, ettei kirjan juonta voi paljastaa etukäteen, vaan jokaisen on se koettava itse. Harmittaa, kun itse olen monessa yhteydessä kirjasta kuullut, ja tiesin etukäteen hieman mistä se kertoo.

Jos kuitenkin haluaa saada kirjasta kaiken mahdollisen irti, kannattaa lukea sellainen versio, jonka etu- ja takakansi ei käytännössä kerro kirjasta mitään. Kirjasta on nimittäin olemassa myös toisenlaisia kansituksia. Sen verran voin kertoa, että kirja kertoo 9-vuotiaasta pojasta, jonka näkökulmasta asioita katsotaan. Kirja on myöskin hyvin ohut sekä helppo- ja nopealukuinen. Lisäksi hyvin vaikuttava. Ehkä pienoisen pettymyksen koin, koska olin kuullut niin paljon kehuja ja ylistyssanoja kirjasta, eikä se kuitenkaan mikään maailman paras ollut. Mutta hyvä se on. Ja jälleen kerran ajatuksia herättävä. Teemoina esille nousevat ihmisten julmuus ja eriarvoisuus/samanarvoisuus. Tästäkin kirjasta on muuten tehty elokuva, en vain tiedä onko se(kään) katsomisen arvoinen.

Seuraavana lukuvuorossa viimeinkin David Nichollsin One Day. Kirja, jota kaikki ovat kehuneet maasta taivaaseen, mutta jossa itse en päässyt vuoteen eteenpäin. Nyt olen jo pitkällä, ja alan koukuttua! ;)

Kirja-arvio: Veronika päättää kuolla

Yksi ehdottomasti lempikirjoistani on menestyneimmän brasilialaisen kirjailijan Paolo Coelhon Veronika päättää kuolla (1998). Kirja kertoo nuoresta naisesta, joka tekee epäonnistuneen itsemurhan. Hän joutuu sairaalaan, jossa hän kuulee, että hänellä on vain muutama päivä elinaikaa jäljellä. Kirja kertoo siitä, millaisia ajatuksia ihminen käy läpi, kun tietää kuolevansa pian. Vaikka Veronika halusi tappaa itsensä, hänen ajatusmaailmansa muuttuukin sairaalassa ja hän ei lopulta haluaisikaan mitään muuta kuin elää.

Kirja on todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Se ei ole tyypillistä Coelhoa, ja väittäisin, että ne jotka Coelhon tyylistä eivät muuten tykkää, pitävät kyllä tästä kirjasta. Coelhohan on muuten aika mielipiteet jakava kirjailija. Osa rakastaa hänen syvällisiä, elämän eri osa-alueisiin takertuvia tarinoita, toiset taas pitänyt niitä liian "lällyinä". Itse tykkään Coelhosta. Hänen menestynein romaaninsa Alkemisti ei tosin mielestäni edusta kirjojen parhaimmistoa, edelle menevät Veronika päättää kuolla -kirjan lisäksi esimerkiksi Yksitoista minuuttia. Tuotanto on kyllä niin laaja, että kaikkia kirjoja en ole ehtinyt lukemaan.