Mietteitä maanantaihin

Aforismit ja mietelauseet ovat hauskoja ja osuvia, varsinkin jos ne sattuvat hyppäämään silmille juuri oikeaan aikaan. Silloin niiden merkitykseen todella uskoo. Tänään on ollut hassu päivä, sillä siivotessani olen löytänyt useita paperille kirjoitettuja aforismeja laatikoista! Ajattelin ne jakaa tänne maanantai-iltaa piristämään. Suurimmassa osassa tekijä ei ole tiedossani, joten jos joku tunnistaa, niin mainitkaa mistä lause on peräisin.

Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä. 
Vuonna 2008 olin vieraana tai oikeastaan avecina häissä, joiden juhlapariskunnan tapasin ensimmäistä kertaa paikan päällä. Pöytäkoristeesta löytyi tämä lause. Niin totta joka sana.

Kuinka paljon kärsimystä ovatkaan aiheuttaneet huolet, jotka eivät koskaan toteutuneet.
Viime kesänä olin jälleen avecina häissä, jonka pariskuntaa en tuntenut (pakko mennä tällaisiin, kun omatkaan tutut ei mene naimisiin). Siellä jokainen lähtijä sai pienen saippuan, jota koristi mietelause. Milloin oppisi olemaan huolehtimatta aivan turhaan?

Mitä tekisit jos tietäisit ettet voi epäonnistua.
Tämä lause oli niin osuva. Istuin joitain vuosia sitten Helsingin yöbussissa ja yhtäkkiä katseeni osui etupenkin selkänojaan, johon tämä lause oli kirjoitettu. Silloin se tuntui todella merkittävältä, nimittäin olin jo pitkään ollut väsynyt töistä ja halusin muutosta elämään. Seuraavana päivänä ostin postikortin, johon kirjoitin lauseen itselleni muistoksi ja muistutukseksi huonoja aikoja varten. (Ja tämän jälkeen muuten alkoikin aika monenlaisia muutoksia elämässäni).

Mikä tahansa on kaunista jos sitä rakastaa.
Poikaystäväni asuintalon ilmoitustaululle oli joku laittanut vaaleanpunaisen lapun, johon oli kirjoitettu tämä lause. Saa aina aamuisin hymyn huulelle, kun kuljen ilmoitustaulun ohi. Eikä onneksi kukaan sitä siitä ole irroittanut. :)

The essential things in life are seen not with the eyes, but with the heart.
Lempikirjani Pikku Prinssistä. Eipä tähän muuta tarvitsekaan sanoa.

You'll never leave where you are until you decide where you'd rather be.
Tähän lauseeseen törmäsin joskus, kun suunnittelin ensimmäistä kertaa ulkomaille muuttamista. Tällä hetkellä en muuten osaa sanoa missä ihan eniten haluaisin olla.

Kirjamessuille!

Jeij, tänään postiluukusta kolahti kipeää oloa piristämään Helsingin kirjamessujen esite. Kirjamessuthan järjestetään 27.-30.10. Helsingin Messukeskuksessa ja onpahan muuten taas pitkä ohjelmalista! Menen messuille itse vasta lauantaina, joten torstain ja perjantain ohjelmaa en edes halunnut selata (silloin on aina ne parhaimmat esiintyjät). Viikonlopulta löytyi kuitenkin kaikkea kivaa, joita en malta edes odottaa. Tässä minun top15-listani lauantain ja sunnuntain osalta (ei järjestyksessä):

1. Sarjakuvataitelija Don Rosa kertoo yli 20-vuotisesta urastaan Ankkalinnan parissa.
2. Vuoden parhaat esikoiset. Millaista kirjallisuutta uusilta esikoiskirjailijoita on odotettavissa?
3. Uhkakuva nyt ja huomenna. Rikoskirjailijat kertovat tulevasta ajasta.
4. Kuinka pysyä ihmisen puolella? Miten inhimillisyys näkyy rikoskirjallisuudessa.
5. Mustaa huumoria Islannista. Esim. Saako tälle edes nauraa -kirjan kirjoittaja Hugleikur Dagsson
6. Omat tekstit kansien väliin. Miten pöytälaatikosta saa tekstit esille?
7. Teen ystävän kirja. Pirkko Arstilan opas teen saloihin.
8. Antti Tuuri matkalla Euroopassa. Miten Eurooppa on muuttunut?
9. Sushireseptejä. Miten japanilainen ruokakulttuuri uppoaa Suomeen?
10. Viivin ja Wagnerin parisuhde analyysissa.
11. Johanna Sinisalon uutuus Enkelten verta esittelyssä.
12. Rosa Meriläinen kertoo miehille pidettävistä puheista.
13. Hyvempää Suomea ja kielenhuoltoa. Suomen kielen opiskelijan pakollinen luento.
14. Ilmastonystävän keittotaito. Kuinka kokata ympäristöystävällisesti?
15. Suomalainen nainen ja Suomi ulkomaalaisen miehen silmin.

P.S. Lisäksi odotan tottakai kaikkia niitä lukuisia kirjojen myyntipisteitä sekä myös viinimessuja, jotka pidetään samassa hallissa. Ei muuten maksa opiskelijalle kuin 6 euroa pääsylippu messuille, kannattaa lähteä!

P.P.S. Tätä kirjoittaessa soi jostain syystä koko ajan päässä hyvin, hyvin vanha biisi. Jaanpa sen nyt teillekin.

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

Pitkästä aikaa taas kirjahaasteen kimppuun. En millään keksinyt kirjaa, jota ennen olisin rakastanut, mutta en rakasta enää, joten muokkaan vähän tehtävänantoa niin, että kysymys on tarinasta, jota olen joskus rakastanut, mutta en rakasta enää.

Kuva Amazon.ca:sta

Helen Fieldingin romaaneihin pohjautuvat Bridget Jones-elokuvat olivat huippusuosittuja silloin, kun villi sinkkuelämä oli muutenkin in ja kaikki katsoivat esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjaa. Bridget Jonesiin samaistuttiin, koska hän oli niin tavallinen ja hieman epäonnisen kömpelö muun muassa rakkausasioissaan. Elokuvien taustalla oleville kirjoille Bridget Jones's Diarylle ja The Edge of Reasonille kävi harvinaisesti: ne eivät yltäneet elokuvan suosioon. Enkä kyllä ihmettele miksi.


Kun elokuvassa Bridget Jones on kuvailtu sympaattiseksi mutta vähän hölmöksi naiseksi, kirjassa hän on aivan toisenlainen, eikä ainakaan saanut minun sympatioitani puolelleen. Kirjan tarinan henkilöt tuntuvat jollain tavalla pinnallisimmilta kuin elokuvan. Tästä syystä kirjojen lukemisen jälkeen en ole enää (niin paljon) pitänyt Bridget Jonesin tarinasta, sillä oikea alkuperäinen Bridget Jones ei vain toimi niin hyvin.

Kirja-arvio: Onnellisen avioliiton reseptejä

Joskus juttelin ystäväni kanssa parisuhteista (no okei, ehkä muutamankin kerran) ja silloin mietittiin sitä, että häissä pappi kysyy aina: "Tahdotko ottaa herra/neiti x:n puolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin". Ja vaikka kuinka rakkauden haluaisi olevan ikuista alkuhuumaa ja perhosten lentelyä vatsassa, on se ainakin lopulta alttarilla paljon myös tahdon asia. Täytyy rakastaa mutta myös tahtoa rakastaa toista.

Tästä samasta aiheesta kertoi myöskin matkalukemiskirjani, Onnelisen avioliiton reseptejä. Kirjassa jo "parhaimman" iän ohittanut nainen rakastuu korviaan myöten ja kiiruhtaa naimisiin jo kolmen kuukauden päästä. Myöhemmin hän ei olekaan varma, tekikö oikean ratkaisun vai menikö vain liian nopeasti naimisiin siksi, ettei jäisi yksin. Hieman samanlainen tarina löytyy hänen isoäitinsä päiväkirjasta, jossa hän kirjoittaa, ettei lopulta valinnut elämänkumppanikseen ihmistä, jota oikeasti rakasti (ja joka myös petti häntä), vaan kunnollisen opettajan, jota kohtaan hänellä ei ollut paljon tunteita.

Molemmilla naisilla on se nuoruuden rakkaus, jota he kaipaavat jatkuvasti ja miettivät, että mitä jos olisi tehnyt toisin. He saavatkin vielä tilaisuutensa muuttaa kaiken, mutta asiat eivät olekaan kovin yksinkertaisia. Kirjassa oli se ärsyttävä ja epäuskottava puoli, että nämä naiset todella vihaavat miehiään. He eivät vain ajattele, että rakkauden tunne olisi hiipunut, vaan he suorastaan vihaavat aviopuolisojaan. Herää kyllä ajatuksia, että miksi avioliitossa ollaan, jos se on niin kamalaa? Sen sijaan loppu on hyvinkin yllättävä ja vaikka aluksi luulin, että teos kuuluisi hömppäkirjallisuuteen, antoi se paljon ajattelemisen aihetta. Suosittelen erityisesti sinkuille tai parisuhteessa oleville, jotka tykkäävät analysoida ihmissuhteita. ;)


P.S. Kävin viikonloppuna hieronnassa ja hierojani suositteli lukemaan erityisesti David Safierin Huonon karman (joka keikkuu edelleenkin seuraavaksi luettavien kirjojen listalla). Etsinnässä on myös eräs toinen parisuhdeaiheinen kirja (kuulemma huippuhyvä), mutta tiedän siitä vain sen, että kannen väri on harmaa ja kirja kertoo suomalaisesta kulttuurista. Sattuisko joku tunnistamaan kuvauksen perusteella? :D