Tästä samasta aiheesta kertoi myöskin matkalukemiskirjani, Onnelisen avioliiton reseptejä. Kirjassa jo "parhaimman" iän ohittanut nainen rakastuu korviaan myöten ja kiiruhtaa naimisiin jo kolmen kuukauden päästä. Myöhemmin hän ei olekaan varma, tekikö oikean ratkaisun vai menikö vain liian nopeasti naimisiin siksi, ettei jäisi yksin. Hieman samanlainen tarina löytyy hänen isoäitinsä päiväkirjasta, jossa hän kirjoittaa, ettei lopulta valinnut elämänkumppanikseen ihmistä, jota oikeasti rakasti (ja joka myös petti häntä), vaan kunnollisen opettajan, jota kohtaan hänellä ei ollut paljon tunteita.
Molemmilla naisilla on se nuoruuden rakkaus, jota he kaipaavat jatkuvasti ja miettivät, että mitä jos olisi tehnyt toisin. He saavatkin vielä tilaisuutensa muuttaa kaiken, mutta asiat eivät olekaan kovin yksinkertaisia. Kirjassa oli se ärsyttävä ja epäuskottava puoli, että nämä naiset todella vihaavat miehiään. He eivät vain ajattele, että rakkauden tunne olisi hiipunut, vaan he suorastaan vihaavat aviopuolisojaan. Herää kyllä ajatuksia, että miksi avioliitossa ollaan, jos se on niin kamalaa? Sen sijaan loppu on hyvinkin yllättävä ja vaikka aluksi luulin, että teos kuuluisi hömppäkirjallisuuteen, antoi se paljon ajattelemisen aihetta. Suosittelen erityisesti sinkuille tai parisuhteessa oleville, jotka tykkäävät analysoida ihmissuhteita. ;)
P.S. Kävin viikonloppuna hieronnassa ja hierojani suositteli lukemaan erityisesti David Safierin Huonon karman (joka keikkuu edelleenkin seuraavaksi luettavien kirjojen listalla). Etsinnässä on myös eräs toinen parisuhdeaiheinen kirja (kuulemma huippuhyvä), mutta tiedän siitä vain sen, että kannen väri on harmaa ja kirja kertoo suomalaisesta kulttuurista. Sattuisko joku tunnistamaan kuvauksen perusteella? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti