Paremmaksi kirjoittajaksi

Olin keskiviikkona Image-lehden järjestämässä kirjoituskoulutuksessa Helsingissä. Koulutuksen tarkoituksena oli antaa neuvoja ja asiantuntijoiden vinkkejä tekstien, pääasiassa kaunokirjallisten, luomiseen. Paikalla esitelmöivät Imagen päätoimittaja Heikki Valkama sekä kirjailijat Riikka Pulkkinen, Juha Itkonen, Miina Supinen ja Riku Korhonen.

Olen lukenut Imagea ensimmäisistä opiskeluvuosista lähtien, ja se on sellainen lehti, jota arvostan todella paljon. Oli mahtavaa päästä tapaamaan sekä päätoimittaja että Juha Itkonen, jonka juttuja olen lukenut paljon.

Teemana koulutuksessa oli juoni ja sen rakentuminen, kuvallisuus ja metaforat (esim. runoudessa), ideoiden löytyminen ja tarinan kerronnan säännöt. Sain runsaasti vinkkejä paitsi oman kirjan kirjoittamiseen myös toimittajan työhöni. Vaikka journalismi ja kaunokirjallisuus ovat ikään kuin vastakkaisia tekstilajeja, voi tiettyjä asioita hyödyntää molemmissa. Kirjoitan vielä erillisen tekstin hyvistä ja konkreettisista vinkeistä kirjoittajalle, mutta tässä hieman koulutuksesta poimimiani ajatuksia.

"Kirjallisuuspiireissä juonellista tai juonen kautta rakennettua teosta ei arvosteta niin paljon kuin juonetonta"
"Ihminen haluaa luonnostaa juonellistaa kaiken. Myös oma elämä nähdään juonena"
"Paras juoni on yllättävä. Esimerkiksi jos pornoelokuvassa työmies tulee sisälle asuntoon naisen luo, lattia voisikin avautua ja he jäisivät vangeiksi lattian alle ja perustaisivat sinne uuden yhteisön."
- Riikka Pulkkinen

"Taide ei ole maailman peili"
"Ideaa ei voi keksiä tietoisesti, se tulee alitajunnasta."
"Anna alitajunnallesi käsky ja se hoitaa loput."
"Todellisuus pilaa helposti draaman fiktiossa."
- Miina Supinen

"Ihminen sisustaa maailmankaikkeutta kodikkaammaksi kuvallisuudella."
"Joskus kuvat ovat eloisampia kuin tekstin sanoma, eikä se ole huono juttu."
"Kuvat ovat ainesta, jotka eivät välity kaikille."
- Riku Korhonen

"Kirjailijat voi jakaa löytöretkeilijöihin ja insinöörikirjailijoihin. Insinöörit suunnittelevat rakenteen etukäteen."
"Huijaa itsesi kirjoittamaan. Alitajunta antaa sinulle ainekset, josta teksti lopulta muodostuu."
"Kun yhden oven avaa, onnekkaat sattumat seuraavat toisiaan."
- Juha Itkonen

Jokainen koulutukseen osallistunut sai mukaansa tällaisen kirjoittajan ideapakan. Tämä on ikään kuin pieni kielioppikirja taskuversiona. Ei täysin kattava, mutta puuttuu ennen kaikkea sellaisiin usein tehtyihin virheisiin.

Kirja-arvio: Con Rit

Viime vuosina yhdeksi suosikkikirjailijakseni on noussut maailmanlopun teemoista ja ympäristökatastrofeista kirjoittava Risto Isomäki. Isomäkihän on tunnettu erityisesti (Finlandia-ehdokkaana olleesta) Sarasvatin hiekkaa -teoksestaan, mutta itse aloitin kyseiseen kirjailijaan tutustumisen kirjasta nimeltä Con Rit.

Con Rit on ekotrilleri, joka on sisällöltään niin piinaava ja henkeäsalpaava, että kirjaa ei malta laskea hetkeksikään kädestään.  Juoneltaan kirja kuulostaa hieman fantasiakirjan ja Johanna Sinisalon tyyppisten eri aikakausia sekoittavien kirjojen yhdistelmältä. Kirja kertoo ikiaikaisesta myytistä, joka muuttuu todeksi. Lopulta tapahtumat ajautuvat sellaiseen pisteeseen, että tarina muuttuu painajaiseksi, jossa taistellaan järkyttäviä luonnonvoimia vastaan...

Kirja on mielestäni ehyempi kokonaisuus kuin paljon arvostettu Sarasvatin hiekkaa. Kyseinen kirja oli mielestäni tekstiltään liian poukkoilevaa ja siinä paikoin ehkä unohdettiin, että tekstilajina on juonellinen romaani. Isomäki on alun perin tieteiskirjailija ja se näkyy vahvasti edelleen hänen teoksissaan. Hyvänä puolena on se, että kirjat eivät jää vain fiktiivisiksi, vaan lähes kaikki faktatieto (esimerkiksi ympäristön muuttumiseta) on jopa pelottavan totta ja erittäin tarkkaa.

Con Rit on kuitenkin mielestäni hyvin onnistunut myös juonellisesti, ja se pitää lukijan erittäin tiukassa otteessaan. Se antaa lukijalleen tiukkaa faktatietoa ilmastonmuutoksesta ja kertoo samalla, mitä meillä voi olla edessä hyvinkin pian. Täytyy sanoa, että jos haluaa elää elämäänsä onnellisen tietämättömänä maailman pahuudesta ja muuttumisesta, en suosittelisi siinä tapauksessa Isomäen kirjoja. Ne kun eivät vain tunnu todelta, vaan voivat olla täyttä totta vielä joku päivä. Toki kirjailija pyrkii myös maalaamaan pahimpia mahdollisia skenaarioita, mutta eikö nimenomaan pahimpiin skenaarioihin pidä varautua, jos on pienikin mahdollisuus, että ne voivat käydä toteen?