Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja uppoutuu teemaltaan ilmastonmuutoksen uhkakuviin ja sen seurauksiin vuosikymmenien päästä. Kuten kirja-arvioistani voi käydä ilmi, olen viime vuosina tutustunut aika moneen tämän teeman ympäriltä kirjoitettuihin teoksiin. Vaikka ilmastonmuutos tuntuu sinänsä olevan nykyajan trendiaihe kirjallisuudessa, tuo Itäranta kirjallaan teemaan jotain täysin uutta.
Teemestarin kirja kertoo maailmasta, jossa makea vesi on loppunut eikä talvia ole ollut pitkään aikaan. Ympäristökatastrofit ovat aiheuttaneet sotaa puhtaasta vedestä ja kelvollisista asuinpaikoista. Levottomuuksien ja nykyajan välille on piirtynyt mystinen hämärä ajanjakso, josta kellään ei tunnu olevan muistikuvia eikä mihinkään ole tallennettu ajasta mitään tietoa.
Kirjan päähenkilönä on Lapissa asuva 17-vuotias Norian, joka toimii isänsä jalanjäljissä teemestarina. Norian asuu maailmassa, jossa vettä säännöstellään ja jossa veden varastoiminen on pahimpia rikoksia. Teemestarin tilat herättävät sotilasdiktatuurin kiinnostuksen ja Noriania aletaan valvoa entistä tiukemmin. Samaan aikaan Norian yrittää selvittää, mitä maailmassa todella tapahtui ja piilottaa salaisuutta, jonka paljastuminen olisi hänen loppunsa.
Teemestarin maailma on paitsi ehyt kokonaisuus, se on myös aivan uskomattoman taitavasti kirjoitettu. Itäranta on luonut kokonaisen uuden maailman ja vaihtoehtoisen historian suunnan, joka on hyvinkin tarkkaan mietitty. Itselläni oli tosin aluksi vaikeuksia saada toimimaan sitä ajatusta, että tarina tapahtuu todella Suomessa. Sotilasdiktatuuri ja muinaisen Aasian teemestarin salat karussa Lapissa oli sellainen yhdistelmä, etten tiennyt voiko sitä ottaa tosissaan. Kirja ei kuitenkaan painunut mielessäni myöskään suoraan fantasiakirjallisuuden joukkoon, koska tarina oli uskottava.
Toisaalta muinaisten perinteiden ja tulevaisuuden kuvan yhdistäminen tuo sellaista kontrastia, josta pidän. Kirjasta tuli vahvasti mieleen jälleen kerran yhden lempikirjailijani, Johanna Sinisalon, tyyli. Vaikka kirja on karu ja maailma näyttäytyy epätoivoisena ja pahana paikkana, kirjassa kulkee alusta asti mukana toivo. Toivo siitä, että asiat muuttuvat paremmiksi tai ainakin siitä, että totuus ja oikeudenmukaisuus voittavat aina. Kirjan viimeisen sivun jälkeen jäin kuitenkin toivomaan, että tarina saisi jatkoa. Teemestarin kirja oli vasta ensimmäinen askel Emmi Itärannan luomassa maailmassa.
P.S. Itäranta julkaisi juuri toisen teoksensa, Kudottujen kujien kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti