Kirja-arvio: Aikamatkustajan vaimo

Aika on juossut niin lujaa, etten ole tännekään pitkiin aikoihin ehtinyt mitään kirjoittamaan. Ehkäpä uusi vuosi tuo lisää aikaa tähänkin harrastukseen. :) Ajasta puheenollen, luin joululomalla kirjan, joka piti lukea jo viisi vuotta sitten, mutta muistin vasta marraskuussa jälleen sen olemassaolon. Kyseessä on Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo (The time traveller's wife) (2004).

Kirja pompsahti kyllä samantien lempikirjojeni joukkoon. Vaikka kyseessä on osin scifi-kirja, sen verran enemmän siinä puhutaan puhtaasta rakkaudesta, että en hylännyt sitä samantien takakannen perusteella. Kirja kertoo naisesta ja miehestä, joilla on ikäeroa 8 vuotta - ainakin tietyillä hetkillä. Kun Clare tapaa Henryn ensimmäistä kertaa, Clare on vasta 8-vuotias (Henry melkein keski-ikäinen), kun taas Henry tapaa Claren vasta ollessaan alle kolmekymppinen. Henry nimittäin kärsii aikamatkustushäiriöstä, joka tempaisee hänet milloin mihinkin aikaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Kirja on samaan aikaan surullinen, hauska, dramaattinen ja romanttinen. Joskus tarina tuntuu epätodelliselta (ja ainakin huonolla matikkapäällä varustetulle ihmiselle hyvinkin sekavalta), kun Henry tapaa samanikäisen toisen Henryn tai kun Clare ei tiedä kumpi vieressä seisoo: aikamatkalla oleva Henry vai todellisuuden Henry. Toisaalta matkat pitkälle tulevaisuuteen ovat surullisia, mutta myös suloisia kohtauksia. Menneisyyteen päin aikamatkaava Henry voi antaa pieniä vihjeitä tulevasta kavereilleen tai nuorelle itselleen. Ei kuitenkaan liikaa, sillä hän ei ole ahne.

Kirjan henkilöt ovat niin sympaattisia, että jo se saa herkistymään. Loppuvaiheessa kirjaa saakin sitten kaivaa jo isomman nenäliinapaketin esille. ;) Katsoin kirjan lukemisen jälkeen siitä tehdyn elokuvan, mutta kuten arvata saattaa, se ei ollut kovin hyvä. Näyttelijävalinnat osui kyllä ihan nappiin (Eric Bana Henryna ja Rachel McAdams Clarena) ja näyttelijäsuorituksetkin olivat hyviä, mutta sen sijaan tarina jäi liian epäselväksi ja hyppeleväksi. Parhaimmat kohtaukset (ja osa tärkeistä henkilöistä) oli poistettu, ja juoni eteni niin nopeasti, että puolentoista tunnin jälkeen jäi vain pöllähtänyt olo. Ehkä elokuvaa olisi voinut venyttää vaikka kahteen tuntiin, jotta tahti hieman hidastuisi. Tosin uskon, että juoni on todella hankala muuttaa elokuvan käsikirjoitukseksi.

Harmi, ettei Audrey Niffenegger ole paljon kirjoja kirjoittanut. Aikamatkustajan vaimon lisäksi häneltä on ilmestynyt ainoastaan yksi kirja: Hänen varjonsa tarina (Her fearful symmetry) vuonna 1999.