keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Eat. Pray. Love.

Olen aikaisemmin kehunut Elizabeth Gilbertin kirjaa Eat, pray, love. Kirjanhan luin silloin, kun matkasin jossain päin Eurooppaa ja katselin ohi vilahtelevia maisemia junan ikkunasta tai kun nukuin yön vuotavalla uimapatjalla vanhassa talossa Budapestissä. Sillä samaisella uimapatjareissulla Unkarissa itseasiassa kirjan löysin ja ostinkin.



Kirja on edelleen (hyvin ryppyisenä) kirjahyllyssäni, ja ehkä luen sen uudellaan jos samankaltaiseen tilanteeseen päädyn. Nyt kuitenkin viimein katsoin kirjasta tehdyn elokuvan, ja täytyy sanoa, että ei olisi kannattanut. Se oli SURKEA. Tai surkea on aika voimakkaasti sanottu, kyllä elokuva oli katsottava, mutta aivan liian poukkoileva kerronnaltaan ja aika kylmä. Se ei herättänyt samanlaisia tuntemuksia kuin kirja, mitä toisaalta osasin odottaakin. Mutta oli se paikoin myös haikea, ja taisi pienen pieni kyynel silmäkulmaankin parissa kohdassa tulla (ne tosin pitkälti johtui siitä, kun muistin kohtaukset kirjasta).

Ajattelin, että Julia Roberts olisi hyvä elokuvassa, ja olihan hän, mutta ehdottomasti voiton vei Balilla asustelevat ihmiset, ja erityisesti vanha mies, joka oli "101- tai ehkä 64-vuotias". Tuollaisia ihmisiä olisi ihana tavata oikeassakin elämässä, niin täynnä elämäniloa! :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti