Day 13 – Your favorite writer

 


Pientä blogitaukoa näköjään tässä ollut, joten nyt tartun pitkästä aikaa taas kirjahaasteeseen. Yhden parhaimman kirjailijan nimeäminen on aika vaikeaa, koska maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja. Mutta päätin valita parhaimmaksi kirjailijaksi sen kirjailijan, jolla on paljon hyviä kirjoja. Tykkään esimerkiksi todella paljon osasta Paolo Coelhon kirjoista, mutta koska osalle en lämpene yhtään, en voi mainita sitä lempikirjailijakseni. On kuitenkin yksi kirjailija, jonka lähes kaikista kirjoista olen tykännyt. Se on Johanna Sinisalo.

Sinisalohan tuli tunnetuksi esikoisteoksellaan Ennen päivänlaskua ei voi, josta muuten olen kirjoittanutkin tähän haasteeseen jo aiemmin. Luulen, että kirjan tyyli ja aihe oli niin erikoisia, että siksi se sai suurta suosiota. Seuraavana ilmestynyt kirja on Sankarit (2003), joka jatkaa edeltäjänsä jäljillä kuvaten muinaisia taruja, mutta tällä kertaa sekoittaen henkilöitä Kalevalasta nykypäivän julkkiksiin. Lasisilmä (2006) sen sijaan kertoo suomalaisesta mediasta ja päivittäisen saippuasarjan tekemisestä, niin ikään sekoittaen mystisiä menneisyyden asioita mukaan. Itseasiassa Sankarit ja Lasisilmä ovat lempikirjojani Sinisalolta. Vuonna 2008 ilmestyi Linnunaivot, joka kuvaa luonnonvoimia upeissa maisemissa. Tämä kirja tosin mielestäni jäi hieman pintapuoliselle tasolle muihin kirjoihin verrattuna. Uutuutena Sinisalolta ilmestyi tänä vuonna Enkelten verta, jota en ole vielä lukenut.

Sinisalo on varsinkin suomalaisista kirjailijoista monellakin tavalla hyvin poikkeava, hänen kirjoitustyylinsä on ihan omaa luokkaansa. Kirjat ovat melko nopealukuisia, mutta ne antavat myös paljon ajattelemisen aihetta.

Tekstit kansien väliin

Lupasin aikaisemmin kirjoittaa hieman omakustannekirjoista. Omakustannekirjathan tarkoittavat sitä, että kirja on sananmukaisesti kustannettu itse. Usein tähän vaihtoehtoon päätyvät ne kirjailijat, jotka a) eivät ole saaneet käsikirjoitustaan julkaistuksi kustannusyhtiöissä tai b) haluavat tehdä kaiken itse, ilman kustannustoimittajan kriittistä kynää. Toki myös ehkä ne, jotka eivät jaksa sitä kustannusyhtiörumbaa ja sähköposteja kuten "Kiitos, mutta ei kiitos".

Omakustannekirjat ovat yleistyneet todella paljon viime aikoina. Ehkä niiden hinnatkin ovat tulleet alaspäin, mutta myös yrityksiä on niin paljon, että valinnanvaraa ainakin riittää. Jos googlettaa vain sanan "omakustannekirja" löytyy monia monia yrityksiä, jotka omakustannekirjoja tekevät.





Kerron esimerkkinä yhden yrityksen, jonka toimintaa olen seurannut melko läheltä. Hyvä ystäväni julkaisi BOD:n (Book on Demand) kautta kirjan pari vuotta sitten. Hänelläkään ei muistaakseni juurikaan ollut tietoa omakustanneyrityksistä, muuta kuin netistä hankittua. BOD:n nettisivut olivat ja ovat edelleen todella yksinkertaiset ja helpot käyttää ja valinnanvaraa löytyy paljon. Kirjaa suunnitellessa voi maksaa ainoastaan sen kustannukset ja tehdä kaikki suunnittelutyöt (kuten asettelu, kansi yms.) itse. Tai sitten voi tukeutua ammattilaisiin ja antaa enemmän vapaita käsiä heille (ja maksaa totta kai enemmän).

Itseäni aluksi kauhistutti omakustannekirjojen hinnat. Ne voivat nousta hyvinkin korkealle, varsinkin jos kirjoja tilaa myöhemmin lisää. Mutta toisaalta, jos kirjoja onnistuu myös myymään, pääsee melko helposti voiton puolelle. Omakustannekirjoja saa helposti kirjastoihin, niitä myydään BOD:n nettisivuilla ja myöskin niitä voi tarjota esim. kirjakaupoille. Tärkeintä on vain saada kirja tai kirjailija tunnetuksi ja markkinoida kirjaa. Tosin on sellaisiakin kirjailijoita, jotka eivät ole yhtään markkinoineet kirjaansa ja ovat saaneet siltikin niitä myytyä. Riippuu paljon kirjan aiheesta ja kiinnostavuudesta.

Ei omakustannekirjoilla (kuten ei muillakaan kirjoilla yleensä) välttämättä pääse rikastumaan, mutta harvoin varmaan myöskään köyhtymään. Kaverini oli vielä opiskelija kirjoittaessaan kirjan, joten mahdollista se on melkein kenelle vain.


Tästä voi käydä tutustumassa yhteen BOD:in kautta julkaistuun kirjaan. 

Kannattaa muuten myös kirjamessuilla ym. tapahtumissa pitää silmät auki, omakustannepaikat ovat yhä enemmän näkyvillä.

Mietteitä maanantaihin

Aforismit ja mietelauseet ovat hauskoja ja osuvia, varsinkin jos ne sattuvat hyppäämään silmille juuri oikeaan aikaan. Silloin niiden merkitykseen todella uskoo. Tänään on ollut hassu päivä, sillä siivotessani olen löytänyt useita paperille kirjoitettuja aforismeja laatikoista! Ajattelin ne jakaa tänne maanantai-iltaa piristämään. Suurimmassa osassa tekijä ei ole tiedossani, joten jos joku tunnistaa, niin mainitkaa mistä lause on peräisin.

Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä. 
Vuonna 2008 olin vieraana tai oikeastaan avecina häissä, joiden juhlapariskunnan tapasin ensimmäistä kertaa paikan päällä. Pöytäkoristeesta löytyi tämä lause. Niin totta joka sana.

Kuinka paljon kärsimystä ovatkaan aiheuttaneet huolet, jotka eivät koskaan toteutuneet.
Viime kesänä olin jälleen avecina häissä, jonka pariskuntaa en tuntenut (pakko mennä tällaisiin, kun omatkaan tutut ei mene naimisiin). Siellä jokainen lähtijä sai pienen saippuan, jota koristi mietelause. Milloin oppisi olemaan huolehtimatta aivan turhaan?

Mitä tekisit jos tietäisit ettet voi epäonnistua.
Tämä lause oli niin osuva. Istuin joitain vuosia sitten Helsingin yöbussissa ja yhtäkkiä katseeni osui etupenkin selkänojaan, johon tämä lause oli kirjoitettu. Silloin se tuntui todella merkittävältä, nimittäin olin jo pitkään ollut väsynyt töistä ja halusin muutosta elämään. Seuraavana päivänä ostin postikortin, johon kirjoitin lauseen itselleni muistoksi ja muistutukseksi huonoja aikoja varten. (Ja tämän jälkeen muuten alkoikin aika monenlaisia muutoksia elämässäni).

Mikä tahansa on kaunista jos sitä rakastaa.
Poikaystäväni asuintalon ilmoitustaululle oli joku laittanut vaaleanpunaisen lapun, johon oli kirjoitettu tämä lause. Saa aina aamuisin hymyn huulelle, kun kuljen ilmoitustaulun ohi. Eikä onneksi kukaan sitä siitä ole irroittanut. :)

The essential things in life are seen not with the eyes, but with the heart.
Lempikirjani Pikku Prinssistä. Eipä tähän muuta tarvitsekaan sanoa.

You'll never leave where you are until you decide where you'd rather be.
Tähän lauseeseen törmäsin joskus, kun suunnittelin ensimmäistä kertaa ulkomaille muuttamista. Tällä hetkellä en muuten osaa sanoa missä ihan eniten haluaisin olla.

Kirjamessuille!

Jeij, tänään postiluukusta kolahti kipeää oloa piristämään Helsingin kirjamessujen esite. Kirjamessuthan järjestetään 27.-30.10. Helsingin Messukeskuksessa ja onpahan muuten taas pitkä ohjelmalista! Menen messuille itse vasta lauantaina, joten torstain ja perjantain ohjelmaa en edes halunnut selata (silloin on aina ne parhaimmat esiintyjät). Viikonlopulta löytyi kuitenkin kaikkea kivaa, joita en malta edes odottaa. Tässä minun top15-listani lauantain ja sunnuntain osalta (ei järjestyksessä):

1. Sarjakuvataitelija Don Rosa kertoo yli 20-vuotisesta urastaan Ankkalinnan parissa.
2. Vuoden parhaat esikoiset. Millaista kirjallisuutta uusilta esikoiskirjailijoita on odotettavissa?
3. Uhkakuva nyt ja huomenna. Rikoskirjailijat kertovat tulevasta ajasta.
4. Kuinka pysyä ihmisen puolella? Miten inhimillisyys näkyy rikoskirjallisuudessa.
5. Mustaa huumoria Islannista. Esim. Saako tälle edes nauraa -kirjan kirjoittaja Hugleikur Dagsson
6. Omat tekstit kansien väliin. Miten pöytälaatikosta saa tekstit esille?
7. Teen ystävän kirja. Pirkko Arstilan opas teen saloihin.
8. Antti Tuuri matkalla Euroopassa. Miten Eurooppa on muuttunut?
9. Sushireseptejä. Miten japanilainen ruokakulttuuri uppoaa Suomeen?
10. Viivin ja Wagnerin parisuhde analyysissa.
11. Johanna Sinisalon uutuus Enkelten verta esittelyssä.
12. Rosa Meriläinen kertoo miehille pidettävistä puheista.
13. Hyvempää Suomea ja kielenhuoltoa. Suomen kielen opiskelijan pakollinen luento.
14. Ilmastonystävän keittotaito. Kuinka kokata ympäristöystävällisesti?
15. Suomalainen nainen ja Suomi ulkomaalaisen miehen silmin.

P.S. Lisäksi odotan tottakai kaikkia niitä lukuisia kirjojen myyntipisteitä sekä myös viinimessuja, jotka pidetään samassa hallissa. Ei muuten maksa opiskelijalle kuin 6 euroa pääsylippu messuille, kannattaa lähteä!

P.P.S. Tätä kirjoittaessa soi jostain syystä koko ajan päässä hyvin, hyvin vanha biisi. Jaanpa sen nyt teillekin.

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

Pitkästä aikaa taas kirjahaasteen kimppuun. En millään keksinyt kirjaa, jota ennen olisin rakastanut, mutta en rakasta enää, joten muokkaan vähän tehtävänantoa niin, että kysymys on tarinasta, jota olen joskus rakastanut, mutta en rakasta enää.

Kuva Amazon.ca:sta

Helen Fieldingin romaaneihin pohjautuvat Bridget Jones-elokuvat olivat huippusuosittuja silloin, kun villi sinkkuelämä oli muutenkin in ja kaikki katsoivat esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjaa. Bridget Jonesiin samaistuttiin, koska hän oli niin tavallinen ja hieman epäonnisen kömpelö muun muassa rakkausasioissaan. Elokuvien taustalla oleville kirjoille Bridget Jones's Diarylle ja The Edge of Reasonille kävi harvinaisesti: ne eivät yltäneet elokuvan suosioon. Enkä kyllä ihmettele miksi.


Kun elokuvassa Bridget Jones on kuvailtu sympaattiseksi mutta vähän hölmöksi naiseksi, kirjassa hän on aivan toisenlainen, eikä ainakaan saanut minun sympatioitani puolelleen. Kirjan tarinan henkilöt tuntuvat jollain tavalla pinnallisimmilta kuin elokuvan. Tästä syystä kirjojen lukemisen jälkeen en ole enää (niin paljon) pitänyt Bridget Jonesin tarinasta, sillä oikea alkuperäinen Bridget Jones ei vain toimi niin hyvin.

Kirja-arvio: Onnellisen avioliiton reseptejä

Joskus juttelin ystäväni kanssa parisuhteista (no okei, ehkä muutamankin kerran) ja silloin mietittiin sitä, että häissä pappi kysyy aina: "Tahdotko ottaa herra/neiti x:n puolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin". Ja vaikka kuinka rakkauden haluaisi olevan ikuista alkuhuumaa ja perhosten lentelyä vatsassa, on se ainakin lopulta alttarilla paljon myös tahdon asia. Täytyy rakastaa mutta myös tahtoa rakastaa toista.

Tästä samasta aiheesta kertoi myöskin matkalukemiskirjani, Onnelisen avioliiton reseptejä. Kirjassa jo "parhaimman" iän ohittanut nainen rakastuu korviaan myöten ja kiiruhtaa naimisiin jo kolmen kuukauden päästä. Myöhemmin hän ei olekaan varma, tekikö oikean ratkaisun vai menikö vain liian nopeasti naimisiin siksi, ettei jäisi yksin. Hieman samanlainen tarina löytyy hänen isoäitinsä päiväkirjasta, jossa hän kirjoittaa, ettei lopulta valinnut elämänkumppanikseen ihmistä, jota oikeasti rakasti (ja joka myös petti häntä), vaan kunnollisen opettajan, jota kohtaan hänellä ei ollut paljon tunteita.

Molemmilla naisilla on se nuoruuden rakkaus, jota he kaipaavat jatkuvasti ja miettivät, että mitä jos olisi tehnyt toisin. He saavatkin vielä tilaisuutensa muuttaa kaiken, mutta asiat eivät olekaan kovin yksinkertaisia. Kirjassa oli se ärsyttävä ja epäuskottava puoli, että nämä naiset todella vihaavat miehiään. He eivät vain ajattele, että rakkauden tunne olisi hiipunut, vaan he suorastaan vihaavat aviopuolisojaan. Herää kyllä ajatuksia, että miksi avioliitossa ollaan, jos se on niin kamalaa? Sen sijaan loppu on hyvinkin yllättävä ja vaikka aluksi luulin, että teos kuuluisi hömppäkirjallisuuteen, antoi se paljon ajattelemisen aihetta. Suosittelen erityisesti sinkuille tai parisuhteessa oleville, jotka tykkäävät analysoida ihmissuhteita. ;)


P.S. Kävin viikonloppuna hieronnassa ja hierojani suositteli lukemaan erityisesti David Safierin Huonon karman (joka keikkuu edelleenkin seuraavaksi luettavien kirjojen listalla). Etsinnässä on myös eräs toinen parisuhdeaiheinen kirja (kuulemma huippuhyvä), mutta tiedän siitä vain sen, että kannen väri on harmaa ja kirja kertoo suomalaisesta kulttuurista. Sattuisko joku tunnistamaan kuvauksen perusteella? :D

Kirja-arvio: Käännöksiä

Kaikesta kiireestä huolimatta ehdin jo lukaista yhden listaamistani syksyn uutuuskirjoista. Löysin kirjastosta Jean Kwokin Käännöksiä -kirjan.

Kirja kertoo 11-vuotiaasta tytöstä, joka uuden ja paremman elämän toivossa muuttaa äitinsä kanssa Hongkongista Yhdysvaltoihin, jossa heidän sukulaisensa on jo onnistunut rikastumaan ja luomaan paremman, amerikkalaisen elämän.

Sukulainen järjestää asiat kuntoon myös Kimberlylle ja hänen äidilleen, tai niin he luulevat, sillä lopulta he asuvat laittomassa, jääkylmässä ja ikkunattomassa talossa, joka vilisee ötötöitä. He joutuvat työskentelemään tehtaassa laittomasti minimipalkalla. Kimberly menestyy hyvin koulussa, mutta joutuu opiskelemaan ahkerasti, jotta pystyisi vielä jonain päivänä elättämään heidät ja hankkimaan paremman elämän.

Kirja on juoneltaan aika tyypillinen kasvu- tai muutostarina, jossa köyhistä oloista tuleva tyttö/poika työskentelee kovasti, jotta saisi lopulta paremman elämän. Käännöksiä vaikuttaa aluksi oikeastaan liiankin odotuksenmukaiselta tarinalta, mutta paranee koko ajan ja yllättääkin lopussa. Ja vaikka kirja kertoo siitä, miten vaikeaa on saada parempi elämä ja nousta köyhyydestä, se kertoo yllättäen myös eräänlaisen rakkaustarinan. Lisäksi kielen oppiminen on kirjassa pääosassa. Kun Kimberly ei puhu englantia juuri yhtään Yhdysvaltoihin tullessaan, joutuu hän vaikeisiin tilanteisiin kielimuurinsa takia. Kirja olisi itseasiassa parempi lukea englanniksi, sillä väärin ymmärretyn englannin suomennokset kuulostavat välillä vähän tökeröiltä.

Kirja muuten pohjautuu kirjailija Jean Kwokin omaan elämään. Hän itse muutti 5-vuotiaana Hongkongista Yhdysvaltoihin ja joutui sopeutumaan kauheisiin oloihin, muun muassa työskentelemään tehtaassa joka päivä koulun jälkeen. Jean menestyi kuitenkin koulussa hyvin valmistui huippuyliopistosta maisteriksi. Nykyään hän asuu Hollannissa miehensä ja lastensa kanssa.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin vaikuttava ja koskettava. Erityisesti jos tykkää dramaattisista rakkaustarinoista, tämä kirja voi hyvinkin kiinnostaa. ;) Lisäksi melko helppolukuinen ja koukuttava kirja, itse luin kirjan muutamassa päivässä.