Kirja-arvio: Teen ystävän kirja

Ostin syksyllä Helsingin kirjamessuilta Pirkko Arstilan kirjoittaman Teen ystävän kirjan. Olen jo pitkään ollut enemmän teen kuin kahvin juoja ja keräillyt ja maistellut monenlaista teetä. Kuitenkin vasta viime vuosina olen tutustunut niihin aitoihin ja alkuperäisiin vihreän ja valkoisen teen makuihin sekä minulle uusiin oolong- ja puer-teelaatuihin. Ja kun kirjamessuilta ostin teen historiasta ja teen laadusta kertovan kirjan, oli teekokoelmaakin täytettävä 10 uudella teellä ja vähintäänkin yhtä monella teepurkilla.

Jotkut ehkä pitävät tätä harrastusta erikoisena, mutta siinä missä kahvia tarjoillaan espresson, latten ja cappuccinon muodossa, voidaan teetä tarjoilla esimerkiksi Senchan, Matchan ja Jasmiiniteen muodossa. Eikä oikeasti teetä arvostava joisi koskaan pussiteetä, vaan oikeaa irtoteetä. ;) Kunnollista teetä vain saa ihan liian harvoista paikoista.

Arstilan kirja paneutuu juuri siihen olennaiseen, eli teelaatuihin, teen keittämiseen, teen vaikutuksiin ja teen historiaan - eli kaikkeen siihen, mitä ainakin aloitteleva teenjuoja kaipaa. Sen sijaan jo teetä tuntevalle kirja voi olla liian kevyttä ja itsestään selvää luettavaa. Kirja esittelee kuitenkin loistavasti eri teelaatujen ominaisuuksia, mistä ne ovat peräisin ja mihin teekulttuuri on tähän päivään mennessä levinnyt.

Kiinnostavana nippelitietona kirjasta voisi nostaa esimerkiksi sen, että Suomessakin on viime vuosina muutamassa paikassa aloitettu teekoulutus. Se on sama kuin ravintola-alan opiskelijat käyvät viinikoulutuksen, niin yhtä lailla on opeteltava maistamaan ja tunnistamaan erilaisia teelaatuja. Ulkomailla teekoulutuksia järjestetään vaikka millä mitalla, esimerkiksi Intiassa. Koulutuksia voi löytää myös lähempää, esimerkiksi tunnettu suomalainen teenmaistaja Riku Norqvist on opiskellut teenmaistamista Saksassa. Hän sanoo kuitenkin, ettei teenmaistajakaan voi olla koskaan täysin valmis (lähde: www.teenystavat.fi).

Tee on viime vuosina noussut Suomessakin yhä suositummaksi ja trendikkäämmäksi juomaksi. Kun me suomalaiset olemme sellaisia terveysintoilijoita, niin myös teen terveysvaikutukset kiinnostavat. Varsinkin vihreä tee on todettu erittäin terveelliseksi ja vitamiinipitoiseksi, eikä yhdessäkään tutkimuksessa ole löydetty mitään teenjuomisesta syntyvää haitallista asiaa.

Tärkeää on kuitenkin muistaa tarkistaa teeveden lämpötila. Esimerkiksi vihreä tee valmistetaan yleensä 70 asteiseen veteen (ei siis missään nimessä kiehuvaan), jotta antioksidantit ja vitamiinit eivät tuhoutuisi. Jos kaataa kiehuvaa vettä vihreille lehdille, voi sanoa hyvästit teen parhaimmille terveysvaikutuksille. Tarkemmin teeveden lämpötiloista voi lukea Teen ystävän kirjasta tai täältä: http://www.teenystavat.fi/index.php?page=laempoetilat

Viikonloppuna koin pienoisen pettymyksen, kun kävin syömässä pitkästä aikaa kaupunkini parhaimmassa kiinalaisessa ravintolassa. Kiinahan on tunnettu teemaana, sieltä ovat lähtöisin kaikki parhaat ja alkuperäiset teelaadut. Kuitenkin kyseisessä ravintolassa jälkiruokateenä tarjoiltiin mustaa teetä nimeltään Keisarin morsian ja vieläpä pussitettuna. Tykkään kyllä kyseisestä teestä, mutta oikeaan kiinalaiseen ruokakulttuuriin kuuluisi kyllä laadukas vihreä tee. No, asiasta kuin asiastahan voi nipottaa.

Tiesittekö muuten, että tee saapui ensimmäisen kerran Eurooppaan vuonna 1604, kun hollantilaiset aloittivat teekaupan japanilaisten kanssa? Sen jälkeen brittiläiset hurahtivat teehen niin nopeasti, että kehittivät oman teekulttuurinsa, johon kuuluu mm. maito ja sokeri. Brittiläinen teekulttuuri näkyykin Suomessa, sillä aika moni taitaa juoda edelleen teensä maidon kanssa.

Kirja-arvio: Aikamatkustajan vaimo

Aika on juossut niin lujaa, etten ole tännekään pitkiin aikoihin ehtinyt mitään kirjoittamaan. Ehkäpä uusi vuosi tuo lisää aikaa tähänkin harrastukseen. :) Ajasta puheenollen, luin joululomalla kirjan, joka piti lukea jo viisi vuotta sitten, mutta muistin vasta marraskuussa jälleen sen olemassaolon. Kyseessä on Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo (The time traveller's wife) (2004).

Kirja pompsahti kyllä samantien lempikirjojeni joukkoon. Vaikka kyseessä on osin scifi-kirja, sen verran enemmän siinä puhutaan puhtaasta rakkaudesta, että en hylännyt sitä samantien takakannen perusteella. Kirja kertoo naisesta ja miehestä, joilla on ikäeroa 8 vuotta - ainakin tietyillä hetkillä. Kun Clare tapaa Henryn ensimmäistä kertaa, Clare on vasta 8-vuotias (Henry melkein keski-ikäinen), kun taas Henry tapaa Claren vasta ollessaan alle kolmekymppinen. Henry nimittäin kärsii aikamatkustushäiriöstä, joka tempaisee hänet milloin mihinkin aikaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Kirja on samaan aikaan surullinen, hauska, dramaattinen ja romanttinen. Joskus tarina tuntuu epätodelliselta (ja ainakin huonolla matikkapäällä varustetulle ihmiselle hyvinkin sekavalta), kun Henry tapaa samanikäisen toisen Henryn tai kun Clare ei tiedä kumpi vieressä seisoo: aikamatkalla oleva Henry vai todellisuuden Henry. Toisaalta matkat pitkälle tulevaisuuteen ovat surullisia, mutta myös suloisia kohtauksia. Menneisyyteen päin aikamatkaava Henry voi antaa pieniä vihjeitä tulevasta kavereilleen tai nuorelle itselleen. Ei kuitenkaan liikaa, sillä hän ei ole ahne.

Kirjan henkilöt ovat niin sympaattisia, että jo se saa herkistymään. Loppuvaiheessa kirjaa saakin sitten kaivaa jo isomman nenäliinapaketin esille. ;) Katsoin kirjan lukemisen jälkeen siitä tehdyn elokuvan, mutta kuten arvata saattaa, se ei ollut kovin hyvä. Näyttelijävalinnat osui kyllä ihan nappiin (Eric Bana Henryna ja Rachel McAdams Clarena) ja näyttelijäsuorituksetkin olivat hyviä, mutta sen sijaan tarina jäi liian epäselväksi ja hyppeleväksi. Parhaimmat kohtaukset (ja osa tärkeistä henkilöistä) oli poistettu, ja juoni eteni niin nopeasti, että puolentoista tunnin jälkeen jäi vain pöllähtänyt olo. Ehkä elokuvaa olisi voinut venyttää vaikka kahteen tuntiin, jotta tahti hieman hidastuisi. Tosin uskon, että juoni on todella hankala muuttaa elokuvan käsikirjoitukseksi.

Harmi, ettei Audrey Niffenegger ole paljon kirjoja kirjoittanut. Aikamatkustajan vaimon lisäksi häneltä on ilmestynyt ainoastaan yksi kirja: Hänen varjonsa tarina (Her fearful symmetry) vuonna 1999.

Day 13 – Your favorite writer

 


Pientä blogitaukoa näköjään tässä ollut, joten nyt tartun pitkästä aikaa taas kirjahaasteeseen. Yhden parhaimman kirjailijan nimeäminen on aika vaikeaa, koska maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja. Mutta päätin valita parhaimmaksi kirjailijaksi sen kirjailijan, jolla on paljon hyviä kirjoja. Tykkään esimerkiksi todella paljon osasta Paolo Coelhon kirjoista, mutta koska osalle en lämpene yhtään, en voi mainita sitä lempikirjailijakseni. On kuitenkin yksi kirjailija, jonka lähes kaikista kirjoista olen tykännyt. Se on Johanna Sinisalo.

Sinisalohan tuli tunnetuksi esikoisteoksellaan Ennen päivänlaskua ei voi, josta muuten olen kirjoittanutkin tähän haasteeseen jo aiemmin. Luulen, että kirjan tyyli ja aihe oli niin erikoisia, että siksi se sai suurta suosiota. Seuraavana ilmestynyt kirja on Sankarit (2003), joka jatkaa edeltäjänsä jäljillä kuvaten muinaisia taruja, mutta tällä kertaa sekoittaen henkilöitä Kalevalasta nykypäivän julkkiksiin. Lasisilmä (2006) sen sijaan kertoo suomalaisesta mediasta ja päivittäisen saippuasarjan tekemisestä, niin ikään sekoittaen mystisiä menneisyyden asioita mukaan. Itseasiassa Sankarit ja Lasisilmä ovat lempikirjojani Sinisalolta. Vuonna 2008 ilmestyi Linnunaivot, joka kuvaa luonnonvoimia upeissa maisemissa. Tämä kirja tosin mielestäni jäi hieman pintapuoliselle tasolle muihin kirjoihin verrattuna. Uutuutena Sinisalolta ilmestyi tänä vuonna Enkelten verta, jota en ole vielä lukenut.

Sinisalo on varsinkin suomalaisista kirjailijoista monellakin tavalla hyvin poikkeava, hänen kirjoitustyylinsä on ihan omaa luokkaansa. Kirjat ovat melko nopealukuisia, mutta ne antavat myös paljon ajattelemisen aihetta.

Tekstit kansien väliin

Lupasin aikaisemmin kirjoittaa hieman omakustannekirjoista. Omakustannekirjathan tarkoittavat sitä, että kirja on sananmukaisesti kustannettu itse. Usein tähän vaihtoehtoon päätyvät ne kirjailijat, jotka a) eivät ole saaneet käsikirjoitustaan julkaistuksi kustannusyhtiöissä tai b) haluavat tehdä kaiken itse, ilman kustannustoimittajan kriittistä kynää. Toki myös ehkä ne, jotka eivät jaksa sitä kustannusyhtiörumbaa ja sähköposteja kuten "Kiitos, mutta ei kiitos".

Omakustannekirjat ovat yleistyneet todella paljon viime aikoina. Ehkä niiden hinnatkin ovat tulleet alaspäin, mutta myös yrityksiä on niin paljon, että valinnanvaraa ainakin riittää. Jos googlettaa vain sanan "omakustannekirja" löytyy monia monia yrityksiä, jotka omakustannekirjoja tekevät.





Kerron esimerkkinä yhden yrityksen, jonka toimintaa olen seurannut melko läheltä. Hyvä ystäväni julkaisi BOD:n (Book on Demand) kautta kirjan pari vuotta sitten. Hänelläkään ei muistaakseni juurikaan ollut tietoa omakustanneyrityksistä, muuta kuin netistä hankittua. BOD:n nettisivut olivat ja ovat edelleen todella yksinkertaiset ja helpot käyttää ja valinnanvaraa löytyy paljon. Kirjaa suunnitellessa voi maksaa ainoastaan sen kustannukset ja tehdä kaikki suunnittelutyöt (kuten asettelu, kansi yms.) itse. Tai sitten voi tukeutua ammattilaisiin ja antaa enemmän vapaita käsiä heille (ja maksaa totta kai enemmän).

Itseäni aluksi kauhistutti omakustannekirjojen hinnat. Ne voivat nousta hyvinkin korkealle, varsinkin jos kirjoja tilaa myöhemmin lisää. Mutta toisaalta, jos kirjoja onnistuu myös myymään, pääsee melko helposti voiton puolelle. Omakustannekirjoja saa helposti kirjastoihin, niitä myydään BOD:n nettisivuilla ja myöskin niitä voi tarjota esim. kirjakaupoille. Tärkeintä on vain saada kirja tai kirjailija tunnetuksi ja markkinoida kirjaa. Tosin on sellaisiakin kirjailijoita, jotka eivät ole yhtään markkinoineet kirjaansa ja ovat saaneet siltikin niitä myytyä. Riippuu paljon kirjan aiheesta ja kiinnostavuudesta.

Ei omakustannekirjoilla (kuten ei muillakaan kirjoilla yleensä) välttämättä pääse rikastumaan, mutta harvoin varmaan myöskään köyhtymään. Kaverini oli vielä opiskelija kirjoittaessaan kirjan, joten mahdollista se on melkein kenelle vain.


Tästä voi käydä tutustumassa yhteen BOD:in kautta julkaistuun kirjaan. 

Kannattaa muuten myös kirjamessuilla ym. tapahtumissa pitää silmät auki, omakustannepaikat ovat yhä enemmän näkyvillä.

Mietteitä maanantaihin

Aforismit ja mietelauseet ovat hauskoja ja osuvia, varsinkin jos ne sattuvat hyppäämään silmille juuri oikeaan aikaan. Silloin niiden merkitykseen todella uskoo. Tänään on ollut hassu päivä, sillä siivotessani olen löytänyt useita paperille kirjoitettuja aforismeja laatikoista! Ajattelin ne jakaa tänne maanantai-iltaa piristämään. Suurimmassa osassa tekijä ei ole tiedossani, joten jos joku tunnistaa, niin mainitkaa mistä lause on peräisin.

Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä. 
Vuonna 2008 olin vieraana tai oikeastaan avecina häissä, joiden juhlapariskunnan tapasin ensimmäistä kertaa paikan päällä. Pöytäkoristeesta löytyi tämä lause. Niin totta joka sana.

Kuinka paljon kärsimystä ovatkaan aiheuttaneet huolet, jotka eivät koskaan toteutuneet.
Viime kesänä olin jälleen avecina häissä, jonka pariskuntaa en tuntenut (pakko mennä tällaisiin, kun omatkaan tutut ei mene naimisiin). Siellä jokainen lähtijä sai pienen saippuan, jota koristi mietelause. Milloin oppisi olemaan huolehtimatta aivan turhaan?

Mitä tekisit jos tietäisit ettet voi epäonnistua.
Tämä lause oli niin osuva. Istuin joitain vuosia sitten Helsingin yöbussissa ja yhtäkkiä katseeni osui etupenkin selkänojaan, johon tämä lause oli kirjoitettu. Silloin se tuntui todella merkittävältä, nimittäin olin jo pitkään ollut väsynyt töistä ja halusin muutosta elämään. Seuraavana päivänä ostin postikortin, johon kirjoitin lauseen itselleni muistoksi ja muistutukseksi huonoja aikoja varten. (Ja tämän jälkeen muuten alkoikin aika monenlaisia muutoksia elämässäni).

Mikä tahansa on kaunista jos sitä rakastaa.
Poikaystäväni asuintalon ilmoitustaululle oli joku laittanut vaaleanpunaisen lapun, johon oli kirjoitettu tämä lause. Saa aina aamuisin hymyn huulelle, kun kuljen ilmoitustaulun ohi. Eikä onneksi kukaan sitä siitä ole irroittanut. :)

The essential things in life are seen not with the eyes, but with the heart.
Lempikirjani Pikku Prinssistä. Eipä tähän muuta tarvitsekaan sanoa.

You'll never leave where you are until you decide where you'd rather be.
Tähän lauseeseen törmäsin joskus, kun suunnittelin ensimmäistä kertaa ulkomaille muuttamista. Tällä hetkellä en muuten osaa sanoa missä ihan eniten haluaisin olla.

Kirjamessuille!

Jeij, tänään postiluukusta kolahti kipeää oloa piristämään Helsingin kirjamessujen esite. Kirjamessuthan järjestetään 27.-30.10. Helsingin Messukeskuksessa ja onpahan muuten taas pitkä ohjelmalista! Menen messuille itse vasta lauantaina, joten torstain ja perjantain ohjelmaa en edes halunnut selata (silloin on aina ne parhaimmat esiintyjät). Viikonlopulta löytyi kuitenkin kaikkea kivaa, joita en malta edes odottaa. Tässä minun top15-listani lauantain ja sunnuntain osalta (ei järjestyksessä):

1. Sarjakuvataitelija Don Rosa kertoo yli 20-vuotisesta urastaan Ankkalinnan parissa.
2. Vuoden parhaat esikoiset. Millaista kirjallisuutta uusilta esikoiskirjailijoita on odotettavissa?
3. Uhkakuva nyt ja huomenna. Rikoskirjailijat kertovat tulevasta ajasta.
4. Kuinka pysyä ihmisen puolella? Miten inhimillisyys näkyy rikoskirjallisuudessa.
5. Mustaa huumoria Islannista. Esim. Saako tälle edes nauraa -kirjan kirjoittaja Hugleikur Dagsson
6. Omat tekstit kansien väliin. Miten pöytälaatikosta saa tekstit esille?
7. Teen ystävän kirja. Pirkko Arstilan opas teen saloihin.
8. Antti Tuuri matkalla Euroopassa. Miten Eurooppa on muuttunut?
9. Sushireseptejä. Miten japanilainen ruokakulttuuri uppoaa Suomeen?
10. Viivin ja Wagnerin parisuhde analyysissa.
11. Johanna Sinisalon uutuus Enkelten verta esittelyssä.
12. Rosa Meriläinen kertoo miehille pidettävistä puheista.
13. Hyvempää Suomea ja kielenhuoltoa. Suomen kielen opiskelijan pakollinen luento.
14. Ilmastonystävän keittotaito. Kuinka kokata ympäristöystävällisesti?
15. Suomalainen nainen ja Suomi ulkomaalaisen miehen silmin.

P.S. Lisäksi odotan tottakai kaikkia niitä lukuisia kirjojen myyntipisteitä sekä myös viinimessuja, jotka pidetään samassa hallissa. Ei muuten maksa opiskelijalle kuin 6 euroa pääsylippu messuille, kannattaa lähteä!

P.P.S. Tätä kirjoittaessa soi jostain syystä koko ajan päässä hyvin, hyvin vanha biisi. Jaanpa sen nyt teillekin.

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

Pitkästä aikaa taas kirjahaasteen kimppuun. En millään keksinyt kirjaa, jota ennen olisin rakastanut, mutta en rakasta enää, joten muokkaan vähän tehtävänantoa niin, että kysymys on tarinasta, jota olen joskus rakastanut, mutta en rakasta enää.

Kuva Amazon.ca:sta

Helen Fieldingin romaaneihin pohjautuvat Bridget Jones-elokuvat olivat huippusuosittuja silloin, kun villi sinkkuelämä oli muutenkin in ja kaikki katsoivat esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjaa. Bridget Jonesiin samaistuttiin, koska hän oli niin tavallinen ja hieman epäonnisen kömpelö muun muassa rakkausasioissaan. Elokuvien taustalla oleville kirjoille Bridget Jones's Diarylle ja The Edge of Reasonille kävi harvinaisesti: ne eivät yltäneet elokuvan suosioon. Enkä kyllä ihmettele miksi.


Kun elokuvassa Bridget Jones on kuvailtu sympaattiseksi mutta vähän hölmöksi naiseksi, kirjassa hän on aivan toisenlainen, eikä ainakaan saanut minun sympatioitani puolelleen. Kirjan tarinan henkilöt tuntuvat jollain tavalla pinnallisimmilta kuin elokuvan. Tästä syystä kirjojen lukemisen jälkeen en ole enää (niin paljon) pitänyt Bridget Jonesin tarinasta, sillä oikea alkuperäinen Bridget Jones ei vain toimi niin hyvin.